Johtopäätösten aika?
Kirkko on muutaman kuukauden tauon jälkeen palannut jälkeen otsikoihin muutamien kirkon lähellä toimivien järjestöjen "Älä alistu" kampanja johdosta. Myös kirkosta eroaminen lähti eilen jälleen nousuun, vaikka arkkipiispa Kari Mäkinen otti julkisuudessa nopeasti välimatkaa kampanjaan.
Kirkosta erosi eilen noin 400 henkilöä ”normaalia” enemmän. Sama linja näyttää tilastojen pohjalta jatkuvan tänään. Pohdintoja herättää myös Nuotan kampanjan ajoitus eduskuntavaalien alle ja missä määrin sen taustalla olevilla tahoilla on yhteyksiä kristillisdemokraattiseen puolueeseen. Olisi toivottavaa, että kristillisdemokraattien johdon kannalta kommentoitaisiin asiaa.
Suomessa on lakien asettamissa rajoissa oikeus lausua mielipiteensä myös seksuaalisuuteen liittyvistä asioista. Nuotta-lehden ja sen taustalla olevien nuorisojärjestöjen kanta homoseksuaalisuuteen näyttää eroavan siinä määrin kirkon johdon kannasta, että väkisinkin alkaa pohtia, missä vaiheessa olisi johtopäätösten aika?
Katsovatko nämä järjestöt ja heidän taustavoimansa, että heidän kannattaa toimia luterilaisen kansankirkon piirissä, jos kokevat, että sen johdon ja jäsenistön enemmistön mielipiteet ovat jyrkässä ristiriidassa omien näkemystensä kanssa? Entä miten kirkon johdon pitäisi suhtautua toimintaan, joka näyttää ajavan ihmisiä satamäärin kirkon ulkopuolelle? Toivottavaa olisi, että näitä asioita nyt perusteellisesti eritahoilla pohdittaisiin ja arvioitaisiin mitä pitkän linjan johtopäätöksiä tilanteen polarisoitumisesta olisi tehtävä.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Braxin vastuuton kommentti
Miltähän tuntuu oman tarinansa kertoneesta Annista kun itse oikeusministeri tuomitsee hänen laillaan kokevien mielipiteen "julmaksi, vastuuttomaksi, valeeksi" (tämän päivän iltalehdessä). Ministeritasoisen ihmisen pitäisi vähän miettiä sanomisaan, oikeusministerin pitäisi ymmärtää että mielipiteen vapaus on peruskoikeus.
Onko olemassa laki, joka kieltää kertomasta ja perustelemasta omaa vakaumustaan moniarvoisessa yhteiskunnassa?
Se vakaumus, että seksin harrastaminen kuuluu vain miehen ja naisen väliseen avioliittoon on täysin yhtä lailla validi ja sallittu kuin se toisen pään näkemys, että seksin harrastaminen on arvo sinänsä eikä sitä tule rajoittaa.
Tuntuu inhottavalta ajatukselta että ääriaines yrittää kaapata evankelis-luterilaisen kirkon. Mielestäni ratkaisu ei ole erota kirkosta vaan pistää nämä hihhulit ruotuun. Hihhuleilla en tarkoita homoseksuaaleja.
Kerro vielä miten hihhulit tai "hihhulit" pistetään ruotuun. Milloin luterilainen kirkko yleensäkään on pistänyt hihhuleita ruotuun? Vaaditko mahdottomia kirkolta, jonka katto on korkealla ja seinät kaukana toisistaan?
Näetkö Ville Jalovaara teologisten oppikysymysten ja Raamatun asiantuntijana mitään johtolankaa siihen päättelyyn, että kumpi taho saisi Jumalan sanan ilmoittaman totuuden paremmin haltuunsa, jos sinun ounailemasi jakaantuminen tapahtuisi:
1) kirkon johto vapaamielisine seksuaalimoraalikantoineen ja -käytäntöineen?
vaiko
2) ne järjestöt ja heidän taustavoimansa, jotka ovat perinteisen miehen ja naisen välisen seksuaalisuuden kannalla?
Olen maallikko, joten kerrothan selväsanaisen kantasi mahdollisimman suoraan ilman hämäävää teologista abrakadabraa :)
PS. Mikäli et näe totuudella olevan itseisarvoa hengellisessä toiminnassa, niin kysymykseni näyttää epäilemättä naiivilta.
Vaikeaksi menee suora vastaamisesi myös siinä tapauksessa, jos totuudella on sinulle kovin relativistinen sisältö.
Mutta, in any case, toivon rohkeaa ja suoraviivaista kannanottoa.
Terve Ville. Eilen ehtoolla naputtelin näin sanoen.
http://juhanihoo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/66383-kirkon-on-lopetettava-ho...
Ei ne homojen/naispappeuden vastustajat Kirkon palkoilta itse lähde.
Käytännössä olisi paras että koko Kirkko irrotetaan valtiosta lopullisesti ja Kirkot siirtyvät jäsenmaksuihin. Valtio voi maksaa kirkoille hautausmaiden ja kirkkojen ylläpidosta sekä maksaa kirkoille heidän hoitamistaan muista palveluista.
Sen jälkeen kirkot voivat hoitaa vihkimiset oman kaavan mukaan ja siviilivihkiminen menee oman kaavan mukaan. Tällä kaavalla päästään siihen että homoille voidaan antaa oikeudet jotka heille kuuluu ja seurakunnat voivat mennä omien oppiensa mukaan. Tällä systeemillä toteutuu uskonnon vapaus kaikille.
Ihminen hakee uskonnosta pysyvyyttä, ei uudistuksia.. Ihminen haluaa laulaa vanhanakin lapsena oppimiaan virsiä.
Luterilaisella kirkolla olisi opittavaa ortodokseilta, muselmaaneiltakin.
Uskon asioista ei äänestetä kuten puolueista.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 7 kommenttia