Ville Jalovaara Helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu kommentoi ajankohtaisia poliittisia ja yhteiskunnallisia tapahtumia

Määritteleekö Pariisin rauhansopimus yhä Hornetien korvaajien määrän?

Viime päivinä julkisuudessa on keskusteltu Suomen ilmavoimille hankittavien uusien hävittäjäkoneiden määrästä. Poliittiseen historiaan perehtyneenä kiinnitin huomiota, että debatissa on jäänyt vähemmälle huomiolle se, että puolustusvoimien toivoma noin 60 koneen luku juontaa itseasiassa Suomen syyskuussa 1990 irtisanoman Pariisin rauhansopimuksen sotilasartikloista.

Suomen ilmavoimien taistelukoneiden määrä rajattiin vuonna 1947 Suomen sodan jälkeen allekirjoittamassa Pariisin sopimuksessa 60 koneeseen. Tuolloin Suomella oli melko suuri määrä sodan ajalta jäänyttä, tosin suihkukoneajan koittaessa, juuri vanhaksi jäävää kalustoa. Sodan aikana Saksasta hankituilla Me 109:seillä lennettiin 1950-luvun alkuun ja tämä jälkeen uusia taistelukoneita hankittiin vain pienissä erissä.  Varojen ja poliittisen tahdon puutteen vuoksi 60 koneen tavoitteeseen päästiin vasta 1970-luvulla ruotsalaisten Drakenien ja neuvostoliittolaisten MIG 21 hävittäjien hankinnan jälkeen.

Kun Hornetien hankintaan johtanut prosessi alkoi 1980- ja 1990-lukujen taitteessa hahmottua, Pariisin rauhansopimus, jota Suomi tunnollisesti noudatti, oli yhä voimassa. Vaikka sopimus sotilasartiklojen osalta irtisanottiin syyskuussa 1990, Horneteja hankittiin melkein se määrä kuin mitä Mig 21 ja Draken hävittäjiä oli ollut.

Nyt ilmavoimat toivovat jälleen suurin piirtein samaa lukua uusia koneita. Suomen maantieteellinen pinta-ala on laaja ja koneiden määrä on sikäli perustu, jos nykyisestä ilmapuolustuskyvystä halutaan pitää kiinni. Korkeintaan pohdittava voisi olla, voisiko pitkän matkan ilmatorjuntaohjuksilla, jollaisia Suomella ei tällä hetkellä ole, korvata pienen määrän koneista? Vai onko edelleen syytä pyrkiä 60 hävittäjään, joka historian paradoksina on sama luku kuin, mikä Pariisin rauhansopimuksessa Suomelle 71 vuotta sitten määrättiin.  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (34 kommenttia)

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Ihmettelin itsekin asiaa. Eiköhän ole jo aika lopettaa kyseisen rauhansopimuksen säätämät rajoitteet Suomen hävittäjämäärän suhteen. Aika on ajanut niistä ohitse.

Kieltääköhän sama sopimus Suomelta sukellusveneet?

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Mikään muiden valtioiden kanssa tehty sopimus ei enää kiellä Suomelta sukellusveneitä. Se mikä estää Suomea hankkimasta sinänsä tehokkaita Itämeren olosuhteisiin sopivia sukellusveneitä, on puolustusbudjetti. Sukellusveneiden hankinta tuplaisi Merivoimien osuuden puolustusbudjetissa ja siihen ei 2,7 miljardin euron budjetti anna mitään mahdollisuuksia.

Edellämainittuun liittyen lainaus Wikipediasta, Mauno Koivisto, Toinen kausi 1988–1994:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mauno_Koivisto#Toine...

"Saksojen yhdistyttyä lokakuussa 1990 Koivisto irtisanoi yksipuolisesti Pariisin rauhansopimuksen Suomen aseistautumista koskeneet määräykset sanelemalla tätä koskeneen toteamuksen valtioneuvoston presidentin esittelyssä pöytäkirjaan. Neuvostoliiton loppuvaiheessa syksyllä 1991 Koivisto irtisanoi samalla tavoin YYA-sopimuksen."

Tähän muuten liittyy sellainenkin yhteensattuma, että noin kuukausi ennen kuin presidentti Koivisto irtisanoi yksipuolisesti Pariisin rauhansopimuksen Suomen aseistautumista koskeneet määräykset, Iso-Britannian pääministeri Margaret Tatcher vieraili Suomessa. Iso-Britanniahan oli yksi rauhansopimuksen osapuoli, koska virallisesti Suomi oli Jatkosodassa sotiva osapuoli paitsi Neuvostoliittoa vastaan, niin myös Iso-Britanniaa vastaan. Käytännössähän Suomen ja Iso-Britannian välinen sodankäynti taisi rajottua Royal Navyn ilmavoimien pommitusiskuun Petsamon satamassa olevia saksalaisia laivoja vastaan.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Fleet Air Arm'in hyökätessä 30.7.1941 Iso-Britannia ei edes ollut vielä sodassa Suomen kanssa, vaan sodanjulistus annettiin vasta itsenäisyyspäivänä 6.12.1941 Stalinin vaatimuksesta (ja Churchillin pahoitellessa asiaa henkilökohtaisessa kirjeessään Mannerheimille).

https://fi.wikipedia.org/wiki/Liinahamarin_ja_Kirk...

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto Vastaus kommenttiin #21
Käyttäjän JouniSuninen1 kuva
Jouni Suninen

Kyllä kieltää, mutta Suomihan jo irtisanoutui siitä sopimuksesta.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Hävittäjäkoneiden määrä ilmeisesti ratkaistaan seuraavissa eduskuntavaaleissa. Niiden, jotka haluavat minimoida hankittavien hävittäjien määrän, kannattaa äänestää Vasemmistoliitoa, Vihreitä taikka SDP:tä.

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen

Kyllä ilmasota kenraaleiden pitää saada joku määrä leluja. Saman rahan voisi käyttää, mitä menee monitoimifregatteihin. Ruotsi antaa muutaman turvatakseen itärajansa.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

Ville Jalovaara, miten Pariisin rauhansopimus "purettiin"?

Presidentti Koiviston puhe hallituksen kokouksessa liitettiin hallituksen kokouksen pöytäkirjaan.

Kyseessä ei ole mikään juupas-eipäs-juttu.
Ei Pariisin rauhansopimusta voi yksipuolisesti purkaa.

Jali Raita on saanut haltuunsa dokumentteja, mutta mikään media ei halua niistä kertoa.

https://vastavalkea.fi/2017/07/22/vuoden-1947-pari...

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

No tuonhan voi sitten viedä vaikka kansainväliseen oikeuteen. Kuka vie ? Venäjä vai Iso-Britannia, jotka olivat sodassa Suomea vastaan silloin ? Tosin juttu taitaa alkaa olla jo hieman vanha.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

Wikipediaan voi syöttää mitä tahansa.
Mutta tämä wikipedian teksti pitää paikkansa:

"Saksojen yhdistyttyä lokakuussa 1990 Koivisto irtisanoi yksipuolisesti Pariisin rauhansopimuksen Suomen aseistautumista koskeneet määräykset sanelemalla tätä koskeneen toteamuksen valtioneuvoston presidentin esittelyssä pöytäkirjaan."

Juuri noin tapahtui. Presidentti Koivistolla ei kuitenkaan ollut mitään oikeutta yksipuolisesti irtisanoa mitään Pariisin rauhansopimuksen kohtaa.

Markku Lehto:
"No tuonhan voi sitten viedä vaikka kansainväliseen oikeuteen. Kuka vie ?"

Miksi yksipuolinen Pariisin rauhansopimuksen irtisanominen pitäisi viedä kansainväliseen oikeuteen?
Pariisin rauhansopimus on edelleen olemassa.

Presidentti Koivisto vain syötti valtioneuvoston pöytäkirjan liitteeksi tekstin, joka alkoi elää omaa valheellista elämäänsä.

Markku Lehto, kai luit, mitä vastavalkean sivulle oli laitettu?
Miten Iso-Britannia ja Venäjä suhtautuivat asiaan?

Noista wikipedia ei tietenkään kerro, eikä voikaan kertoa, koska asiakirjat määrättiin salaisiksi.

Pariisin rauhansopimuksen yksipuolisessa irtisanomisessa on dokumenttien kronologian mukaan paljon erikoista.

Mitä Suomen hallitus Pariisin rauhasopimuksen mitätöimistä päätti ja milloin?
Ei mitään, eikä koskaan.

Kansainvälistä oikeutta presidentti Koiviston toimien tutkimiseen ei tarvita. Riittää, että valtamedian tutkivat journalistit alkavat kirjoittaa totuuden Suomen lähihistorian tapahtumista.

Olen huolestunut Suomen turvallisuuspoliittisesta nykytilanteesta, joka perustuu valheelle.

Kukaan ei ennen Jali Raidan tutkimuksia ole ollut tietoinen presidentti Koiviston operaatioista.

Omakohtaisissa tutkimuksissani on selvinnyt, että nykyisin Kansallisarkistossa säilytettävässä presidentti Koiviston luomassa Presidentin Kanslian arkistossa on paljon salaisia ja erittäin salaisia kansioita ilman kategoriaa kansion sisällöstä.

Onko tällainen julkisen hallinnon toiminta demokratiaa?

Käyttäjän petriluosto kuva
Petri Luosto Vastaus kommenttiin #15

"Juuri noin tapahtui. Presidentti Koivistolla ei kuitenkaan ollut mitään oikeutta yksipuolisesti irtisanoa mitään Pariisin rauhansopimuksen kohtaa."

"Miksi yksipuolinen Pariisin rauhansopimuksen irtisanominen pitäisi viedä kansainväliseen oikeuteen? Pariisin rauhansopimus on edelleen olemassa."

Sinä teet suurta numeroa siitä, kun Suomi irtisanoi pääosan Pariisin rauhansopimuksen sotilaallista artikloista. Irtisanominen ei koskenut joukkotuhoaseita, joiden hankkimisesta Suomi kieltäytyi muissa sopimuksissa, kuten ydinsulkusopimuksessa ja kemiallisten aseiden kieltosopimuksessa. Jos sinulla tai jollakulla muulla on asiasta valitettavaa, niin vedotkaa sitten kansainvälisiin tuomioistuimiin sen sijaan, että valitatte siitä keskustelupalstoilla. "Put your money where your mouth is", kuten englanniksi sanotaan.

Tämän lisäksi on huomattava, että tuolloin Britannia tai Venäjän ei sitä estäneet millään tavoin tuolloin. Siksi on ihmeellistä, että muutama tyytymätön maamme kansalainen on valmiina tekemään tästä asiasta suurta numeroa.

Tässä vaiheessa olisi hyvä hieman perehtyä Jali Raidan taustaan. Hänet tunnetaan 1990-luvun puolivälissä "oikeudenkäynneistä, joissa hän väitti joutuneena venäläisen liikekumppaninsa panttivangiksi Siperiassa. Raita vaati maksamiaan 143 000 euron lunnaita Suomen valtiolta, mutta hävisi jutun sekä käräjä- että hovioikeudessa." Sen lisäksi hän meni kokoomuksen jäsenenä itsenäisyyspuoleen ehdokkaaksi, jonka seurauksena, kun asia paljastui, niin hänet erotettiin kokoomuksesta.

Lähde: https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/209189/Erotettu+...

Tästä herää luonnollisesti se kysymys, että kantaako Jali Raita tuosta 143000 eurosta kaunaa Suomen valtiolle? Samalla on syytä kiinnittää huomiota siihen, että tulkitseeko Jorma Jaakkola TAHALLAAN väärin kansainvälisiä sopimuksia.

"Olen huolestunut Suomen turvallisuuspoliittisesta nykytilanteesta, joka perustuu valheelle."

Tuo on vain Jaakkolan selittelyä. Yhtäällä hän väittää sitä, että Suomi irtisanoi pääosan Pariisin rauhansopimuksen sotilasartikloista laittomaksi ja sitä kautta haluaa teollaan heikentää Suomen puolustuskykyä. Toisaalta hän taas on huolestunut Suomen turvallisuuspoliittisesta tilanteesta, niin tässä asiassa hän toimii ÄÄRIMMÄISEN tekopyhästi. Tosiasiassa hän on riidankylväjä, jonka toiminta palvelee vieraiden valtojen etuja.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola Vastaus kommenttiin #18

Pariisin rauhansopimus on edelleen voimassa. Kysymyksessä ei ole mikään juupas-eipäs -asia.

Presidentti Koivistolla ei ole ollut minkäänlaisia kansainvälisoikeudellisia mahdollisuuksia yksipuolisesti tehdä muutoksia Pariisin rauhansopimukseen.

Pariisin rauhansopimuksen voivat muuttaa vain sopimuksen osapuolet ja YK:n turvallisuusneuvosto.

Petri Luosto ei ole lukenut Vastavalkean sivuilla olevia dokumentteja presidentti Koiviston toimista?

Tosiasioiden tyrmäysyrityksessään Petri Luosto menee henkilökohtaisuuksiin henkilössä Jali Raita.

Käyttäjän petriluosto kuva
Petri Luosto Vastaus kommenttiin #22

"Pariisin rauhansopimus on edelleen voimassa. Kysymyksessä ei ole mikään juupas-eipäs -asia.

Presidentti Koivistolla ei ole ollut minkäänlaisia kansainvälisoikeudellisia mahdollisuuksia yksipuolisesti tehdä muutoksia Pariisin rauhansopimukseen."

Koskien Pariisin rauhansopimuksen sotilasartikloja eli III poislukien joukkotuhoaseet, niin tuo ei pidä paikkaansa, vaikka muuta intät. Täällä sinun on helppo ulista, mutta jos tuo on mielipiteesi, niin haasta Suomen valtio oikeuteen tuosta. Put your money where your mouth is.

Jos ollaan aivan tarkkoja, niin olen koko ajan puhunut Pariisin rauhansopimuksen sotilasartikloista. Sinä sen sijaan tarkoituksella pyrit sekoittamaan Pariisin rauhansopimuksen III kohdan sotilasartiklat ja koko rauhansopimuksen keskenään ajaaksesi omia tarkoitusperiäsi. Se on älyllisessä mielessä äärimmäisen epärehellinen olkiukko.

"Tosiasioiden tyrmäysyrityksessään Petri Luosto menee henkilökohtaisuuksiin henkilössä Jali Raita."

Iske todisteita pöytään ennen kuin alat jeesustelemaan. Tuota sinä et perustele mitenkään, vaan se on vain oma mielipiteesi. Se ei ole mitään muuta kuin perusteeton syytös, joka on one-liner ja jota et vaivaudu millään perustelemaan.

Kenties sinun kannattaisi lukea, että Turun Sanomien mukaan Jali Raita väitti olleensa panttivankina Venäjällä 1990-luvun puolivälissä ja maksaneensa siitä 143000 euron lunnaat, joita hän sitten pyrki saamaan itsellensä Suomen valtiolta oikeusteitse. Jos sen löytäminen ja toteaminen on mielestäsi henkilökohtaisuuksiin menemistä, niin sinun KANNATTAISI tarkistaa ja esittää juridiset faktat ennen kuin syytät ilman mitään todisteita.

Tämän lisäksi on syytä pohtia jonkun henkilön motiiveja, kun pyrkii omalla puuhastelullaan vahingoittamaan Suomen valtion etua tilanteessa, jonka Venäjä ja Britannia ovat käytännössä hyväksyneet. Ei vaadi näinä aikoina paljoakaan mielikuvitusta sanoa, että sellaisella oman maan etujen sabotoinnilla vahingoitetaan omaa maata ja saatetaan palvella muiden maiden pussiin.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Vastauksena otsikon kysymykseen: ei määrittele, vaan poliittinen halu nuukailuun nimen omaan maanpuolustuksessa, piittaamatta turvallisuusympäristössämme tapahtuneesta kielteisestä kehityksestä.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Populistinen vasemmistolaisuus ei ole muuta populismia kummallisempaa. Jos sitä sovelletaan puolustushankintoihin, saattaa siitä koituva lasku olla kovin verinen.

Käyttäjän AaroKustaanheimo kuva
Aaro Kustaanheimo

Pariisin rauhansopimusta kierrettiin varastoimalla Draken-hävittäjiä Ruotsissa ja kouluttamalla Suomessa suhteellisen paljon lentäjiä niille.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Tiedä siitä kiertämisestä, jos Ruotsi jätti 10 kpl vanhaa ylimääräistä Draken hävittäjää varastoihinsa odottamaan Suomen avun pyyntöä..

Käyttäjän KariHaapakangas kuva
Kari Haapakangas

Tarkasti ottaen hornetteja ostettiin vähemmän kuin rauhansopimuksen sallimat 60. Tarkoitus oli kyllä hankkia täydet 60 eli kullekin lennostolle 20, mutta poliittisista (?) syistä karsittiin 3 konetta. 57 hävittäjän lisäksi hankittiin 7 kaksipaikkaista koulutustarkoituksiin. Koulutuskoneita ei missään vaiheessa laskettu mukaan tuohon rauhansopimuksen rajoitukseen.

Mahtaako uudessakin tarjouspyynnössä sama 57+7 malli? Muutoin olen sitä mieltä, että kalliita ovat, mutta niinhän vakuutukset aina. Ja kyllä koneita tarvitaan, vaikka itsekin olen "taivaallinen ohiampuja"

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Juu, ja kyllä ilmatorjuntaakin tarvitaan. Ilmatorjunta on osa Suomen ilmapuolustusta ja sillä on siinä oma roolinsa.

Mutta pelkillä it-ohjuksilla ei Ilmapuolustusta hoideta. Eikä myöskään, näin vanhana laivatykkimiehenä, ammusilmatorjuntaa saa edelleenkään väheksyä. Ilmatorjunta-kranaattia, kun se kerran on ammuttu ja tykin putken suusta lähtenyt, ei voida edelleenkään häiritä eikä harhauttaa sen ballistisella lentoradalla, niin kauan kun tekniikka ei keksi keinoa maan vetovoiman tai ilmakehän ballistisen sään häiritsemiseksi tai muuttamiseksi. Ohjusilmatorjuntaa ja ohjuksen hakeutumista maaliin voidaan häiritä erilaisilla elektronisen sodankäynnin keinoilla.

ps.

Tiedättekö mitä tarkoittaa ohjusilmatorjunnassa käsite "Fire and forget" ? No se tarkoittaa sitä, että ammutaan se ensimmäinen it-ohjus. Ja kun se menee sitten minne sattuu, niin todetaan: "Forget it" ja ammutaan seuraava ohjus, jos se sitten sattuisi osumaan. ... kertoi nimimerkki "Laivatykkimies".

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Onko tykki-ilmatorjuntaan tullut ensimmäistäkään uudistusta sitten Sergei Sergejevitshin (23Itk61), joka lähestyy jo kuuttakymmentä ikävuotta? Ja saako tuon kuularuiskun käyttöön nykyisin edes koulutusta missään varusmiesyksikössä?

https://www.defencetalk.com/military/images/23-itk...

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto Vastaus kommenttiin #20

Sergei on jo vanhan ase, mutta edelleen se on vaikuttava ase suurina lukumäärinä käytettäessa matalalla lentäviä hävittäjiä ja helikoptereita vastaan. Persian lahden ensimmäisessä sodassa Irakin armeijan Sergei-tykkien tappava valojuova-show aiheutti melkoisia paineita matalalentotehtäviä suorittaneille RAF:n lentäjille ja myöskin USAF:n A-10 rynnäkkölentäjille.

Ainakin yhden Tornado-hävittäjän tiedetään ammutun alas Sergeillä. Siinä Sergein ammus ( ilmeisesti panssari ammus ) osui Tornadon siiven alla olleen Sidewinderin rakettimoottoriin, joka syttyi palamaan ja puhalsi liekin Tornaadon runkoon tuhoisin seurauksin.
Lähde: RAF Flight Lietenants John Peters and John Nichol with William Pearson, Tornado Down, A Signet Book 1993 ISBN 0-45-117472-0, kuva sivujen 76 - 77 välissä.

Tuosta valojuovien vaikutuksesta lentäjän hermoihin voi lukea saman laivueen komentajan tarinasta. Pablo's War , Squadron Leader Pablo Mason
Warner Books 1993, ISBN 0-7515-0395-9

En tiedä koulutetaanko Suomessa enää it-miehiä/naisia tuolle toimintavarmalle ja luotettavalle sekä tehokkaalle aseelle. Venäjällähän Sergein 23 mm kaliiperi syrjäytettiin 30 mm kaliiperilla niin maavoimien kuin merivoimien ilmatorjunnassa.

Suomen Merivoimissahan kehitettiin Sergeista useampia konesuunnattuja ( sähköhydraulisia ) versioita, joista viimeisin malli , 23 80 85 2LT, oli kauko-ohjattavissa tulenjohtojärjestelmän avulla. Aseen hajonta saatiin pienennettyä merkittävästi valmistamalla sen lavetti ja aseiden ( putki ja automaattikoneisto ) kehto jäykäksi. Alkuperäisessä Sergeissähän lavetti ja kehto olivat "löysiä" jolla saatiin aikaan tarkoituksellisesti suurempin hajonta ( haulikko-efekti ).

Ruotsalaiset 40mm ja 57 mm tykit ovat täysautomatisoituja ja hyvin tarkkoja aseita, joissa käytetään kehittyneitä herätesytyttimiä. Herätesytyttimen toiminta perustuu siihen, että sytyttimessä on radiolähetin, joka lähettää radiosignaalia ja vastoonotin, joka vastaanottaa maalista takaisin heijastuvaa signaalia. Doplerilmiöön perustuen sytytin tietää milloin kranaatti on lähimmillään maalia ja silloin sytytin räjäyttää kranaatin. Kranaatin kuoressa on raskasmetallikuulia, jotka lähtevät räjähdyksessä yli 1 500 m/s nopeudella ympäristöön ja aiheuttavat tappavaa tuhoa maalissa. Toisin sanoen kranaatin ei tarvitse osua maaliin, vaan riittää, kun se on riittävän lähellä maalia.

Vastaavia herätesytyttimiä käytetään laivatyksitössä myös 76 mm, 100 mm, 127 mm ja ilmeisesti myös 130 mm kaliiperin tykkien ilmatorjuntakranaateissa.

Laivatyksitössä sarjatulta ampuvat automaattitykit ovat kauko-ohjattuja tarkan tutkaan tai optroniseen ( automaattinen optinen/infrapuna-tv-kameraseuranta ja laser-etäisyyden mittaus ) maalinseurantajärjestelmään perustuvan ammunnahallintajärjestelmän ohjauksessa. Laivatykistön tehokas ampumaetäisyys ilmamaaleja vastaan on kaliiperista riippuen noin 1,5 km - 4 km. Kranaatin lentoaika rajoittaa tehokasta ampumaetäisyyttä.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko Vastaus kommenttiin #28

"Alkuperäisessä Sergeissähän lavetti ja kehto olivat "löysiä" jolla saatiin aikaan tarkoituksellisesti suurempin hajonta ( haulikko-efekti )."

- Tuosta tuli mieleeni lausahdus, jonka kuulin RauK:n kurssia johtaneelta yliluutnantilta vuonna 1980: "23-millisen kaksiputkikanuunan tulinopeus ja kranaattien hajonta kuvaavat venäläistä ajattelutapaa yleisemminkin."

Ja niinhän se oikeastaan on! Itänaapuri luottaa tyypillisesti määrään enemmän kuin laatuun. Huteja tulee paljon, mutta aina joku osuukin, kun toden teolla mätetään.

Tuo kurssinjohtaja oli Hannu Herranen (s. 1950), myöhemmin kenraali ja puolustusvoimien henkilöstöpäällikkö.

https://www.ts.fi/static/content/pic_5_1073932015_...

Käyttäjän jopali kuva
Johan Lindholm

Loistava kysymys!

Sen takia sait minulta suosituksen.

Käyttäjän teppoovaskainen kuva
Teppo Ovaskainen

Ei määrittele, mutta määritteli tosiaan tuon Hornet-kaupan, ja sitä kautta ohjaa myös tätä tulevaa hankintaa. HX-hankkeen johtaja Puranen viittasi asiaan eilisessä kirjoituksessaan:

”Hornet-hankinnan kokoluokka oli hankkeen alkuvaiheessa, siis jo 1980-luvun puolella, mitoitettu Pariisin rauhansopimuksen ’60 taistelukoneen rajoituksen’ mukaiseksi, vaikka tarve katsottiin suuremmaksi jo tuolloin. Monen mielenkiintoisen vaiheen kautta päädyttiin lopulta hankkimaan 57 kappaletta yksipaikkaisia Hornet F-18C -hävittäjiä ja 7 kappaletta kaksipaikkaisia Hornet F-18D -koulutushävittäjiä, jotka nekin lopulta osoittautuivat C-version tavoin täysiverisiksi hävittäjiksi.”

Tuolta juontaa vaatimus pitää määrä nykyisellään. Purasen mukaan resurssit eivät käytännössä mahdollista koneiden määrän kasvattamista:

”Hieman yksinkertaistaen voidaan todeta, että tällä hetkellä meillä on resurssit reilun 60 hävittäjän Ilmavoimien ylläpitoon. Käytössä olevaa infrastruktuuria, henkilöstöä, koulutusjärjestelmää ja lentotuntien mitoitusta sekä johtamisjärjestelmää voidaan hyödyntää aikanaan HX-käyttöönotossa.”

Kirjoitus tuolla ja meilläkin juttu:

https://www.defmin.fi/puolustushallinto/strategise...

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/267357-kenraali-l...

Käyttäjän opwallin kuva
Olli-Pekka Wallin

Suomessa ilmavoimien koko on ollut aika pieni koska taloudelliset resurssit eivät anna muuhun myötä. Leikittelen ajatuksella että puolustusvoimien piirissä haaveillaan ajatuksella vaikka omasta lentotukialuksesta mutta kaikki tietävät se että siihen ei ole mahdollisuutta.

Sotiminen ja sotavoimien ylläpito vaatii taloudellisia resursseita kaikilta mailta koska nämä ovat vain kuluerä taloudelle. HX hanke on hanke tarkoituksena nostaa Suomen sotilaallista kykyä jota voitaisiin ulkoistaa myös Naton käyttöön, Suomen tarpeet olisivat mahdollisimman suuressa maavoimissa ja lentävien kohteiden alasampumisessa.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Valtioneuvoston vuoden 2017 puolustusselonteossa HX-lentokonehankinnan hinnaksi arvioidaan 7–10 miljardia euroa. Tähän lukuun ei ole laskettu koneen elinkaaren aikana kertyviä ylläpito- ja kehityskustannuksia.

Vertailun vuoksi: suomalaiset häviävät oma-aloitteisesti rahojaan uhkapeleihin 2,2 miljardia euroa vuodessa (Ks. http://www.hs.fi/talous/a1441243856906), kuluttajien Suomessa tekemiin alkoholiostoihin käyttämä rahamäärä vuonna 2012 oli yhteensä 4,6 miljardia euroa (THL, ks. http://tinyurl.com/o45hr9r); kuluttajien maksamaa tupakkaostosten yhteissummaa on sen sijaan tilastoista vaikea löytää.

THL:n arvion mukaan (ks. http://tinyurl.com/qxw8rvl) tupakointi maksaa yhteiskunnalle 1,5 miljardia €/v, alkoholihaittakustannukset yhteiskunnalle ovat 1,3 miljardin €/v luokkaa, huumehaittakustannukset ovat n. 350 miljoonaa €/v .

Vaikka luvut ovat jo muutamien vuosien takaisia, suomalaiset siis maksavat itse aiheutetuista riippuvuuksistaan ja haitallisista elämäntavoistaan joko suoraan tai verotuksen kautta välillisesti yhteensä ainakin 10 miljardia euroa vuodessa, eli siis joka ikinen vuosi saman verran kuin HX-hankinta kerran tehtynä (ilman käyttö- ja kehityskustannuksia).

Se siitä taloudellisten resurssien myötä antamisesta. Kyse on yksinomaan poliittiista valinnoista eikä kansantaloudesta.

Käyttäjän JouniSuninen1 kuva
Jouni Suninen

Lisätään tuohon listaan vielä haittamaahanmuuton kustannukset 1,0 mrd € per vuosi.

Käyttäjän KariMattiNivala kuva
Kari Matti Nivala

Onko SDP vasemmistoliiton tavoin kyseenalaistamassa hävittäjä hankintaa. Silloin sen kannattaisi esittää NATO jäsenyyttä! Sillä jos NATO hoitaisi Suomen ilmapuolustuksen, Viron tapaan, ei omia hävittäjiä tarvittaisi. Vai kuinka on?

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

SDP ja Vasemmistoliitto ajavat NATO-jäsenyyttä omalla tavallaan.

Petri Hämäläinen

Ei määrän mutta ehkä enimmäismäärän.

Käyttäjän petriluosto kuva
Petri Luosto

Kun kävin tätä asiaa läpi, niin löysin Marjo Uutelan väitöskirjan "Operaatio Pax - Pariisin rauhansopimuksen tulkinnat ja Saksan kysymys Suomen ulkopolitiikassa 1987-1990". Tämä koskee Pariisin rauhansopimuksen kolmatta osaa eli ns. sotilasartikloja.

Otetaan muutamia lainauksia tuosta väitöskirjasta:

"Toisaalta suomalaiset pyrkivät tulkitsemaan Pariisin rauhansopimuksen sotilasartikloja kylmän sodan aikana useaan otteeseen. Velvoitteisiin saatiin joustoa Ison-Britannian ja Neuvostoliiton luvalla ensimmäistä kertaa vuonna 1962, kun Suomi tavoitteli käyttöönsäilmatorjuntaohjuksia. Sopimuksen soveltaminen sai jatkoa vuonna 1983 herätemiinahankintojen ja vuonna 1987 saksalaisen siviilikoneen tuontiluvan muodossa." (Uutela, sivu 12)

Ensimmäiseksi Neuvostoliitto ja Britannia olivat valmiina joustamaan niistä, jos joustaminen palveli kyseisten maiden tarkoitusperiä. Sitä kautta sotilasartiklat eivät olleet mikään joustamaton betonilattia, vaan kyseisten maiden vallankäytön väline.

"Uutta olivat sopimuksen kolmannen osan ns. sotilasartiklat, jotka merkitsivät lisärajoituksia Suomen asevoimille ja aseistukselle. Britit suhtautuivat neuvostoliittolaisia tiukemmin rajoitteisiin, koska Suomen uskottiin liukuvan sodanjälkeisessä blokkimaailmassa Neuvostoliiton leiriin. Toisaalta britit uskoivat, että oli Suomen edun mukaista rakentaa hyvät suhteet Neuvostoliittoon, minkä vuoksi he eivät halunneet sekaantua näiden kahdenvälisiin suhteisiin." (Uutela, sivu 36)

Yksi brittien syy olla tiukkana sotilasartiklojen suhteen oli pelko, että Suomi ajautuisi Neuvostoliiton satelliitiksi, jolloin heidän kannaltaan Suomen pitäisi pysyä heikkona, sillä Suomi olisi heille ja Yhdysvalloille siinä tilanteessa potentiaalinen vihollinen.

"Kolmannen osan ns. sotilasartiklojen katsottiin sen sijaan olevan kytköksissä sekä poliittiseen tilanteeseen että vallitsevaan sotatekniikan tasoon. Osa niistä olikin tarkoitettu alun perin tilapäisiksi, minkä vuoksi myös toimintatapa niiden muuttamiseksi oli kirjattu sopimustekstiin." (Uutela, sivu 37)

Sotilasteknologia kehittyi huimaa vauhtia II maailmansodan jälkeen ja se heikensi niin sotilasartiklojen tehoa kuin myös Suomen kykyä puolustaa itseään.

"Suomalaiset eivät pitkään käsittäneet, miksi Pariisin rauhansopimuksessa rajoitettiin puolustusvoimien vahvuutta, kun taas YYA-sopimuksessa edellytettiin kykyä puolustautua omalla alueella. Suomalaiset eivät tienneet, että rajoitteita ei ollut saneltu Neuvostoliitosta, joka suhtautui tässä vaiheessa myönteisesti Suomen puolustuskyvyn vahvistamiseen. Suomalaiset eivät myöskään olleet selvillä siitä, että sotilasartiklat oli tarkoitettu osittain tilapäisiksi." (Uutela, sivu 38)

Tämä on mielenkiintoinen ristiriita, sillä YYA-sopimus edellytti, että Suomi puolustaa aluettaan länsimaisia hyökkääjiä vastaan, mutta sotilasartiklat heikensivät Suomen toimintakykyä.

"Samalla Suomi päätti palata vanhaan käytäntöön, jonka mukaan rauhansopimuksen sotilasartikloista poikettaisiin vain, jos asiasta olisi saatu neuvottelutulos allekirjoittajavaltioiden kanssa." (Uutela, sivu 81)

Tässä on syytä huomata, että niin Britannia kuin myös Neuvostoliitto hyväksyivät sotilasartiklojen mitätöinnin vuonna 1990.

"Sotilasartiklat olivat ajan saatossa menettäneet merkityksensä, eivätkä muut valtiot noudattaneet niitä. Wienin sotilasdoktriiniseminaarissa tammikuussa 1990 Suomi oli ainoana maana maininnut rauhansopimuksen rajoitteet. Tuntui kohtuuttomalta, että Saksan rinnalla sotineelle Suomelle olisi jäänyt puolustusvoimia koskevia rajoituksia, joista Saksa olisi vapautunut yhdistymissopimuksessaan. Myös Koivistolle Operaatio Paxissa oli kyse oikeudenmukaisuudesta."

Pariisin rauhansopimukseen liittyneet sotilaalliset artiklat menettivät merkityksensä, kun muut maat eivät niitä kunnioittaneet. Samalla on syytä huomata, että Saksan saama lopullinen yhdistymissopimus voittajavaltojen kanssa oli hyvin löyhä koskien sotilasartikloja (jotka ovat sen 3. artiklassa) verrattuna Suomelle Pariisin rauhansopimuksessa määrättyihin sotilasartikloihin.

Uutelan väitöskirja: https://docplayer.fi/69659854-Helsingin-yliopisto-...

Treaty on the Final Settlement with Respect to Germany:
https://en.wikisource.org/wiki/Treaty_on_the_Final...

Käyttäjän LaunoHaapamki kuva
Launo Haapamäki

Olen lukenut paljon mielipidekirjoituksia, jossa vaaditaan tai toivotaan lentokaluston täysimittaista tai osittaista korvaamista erilaisilla ohjuksilla. Ajatus toki on mielenkiintoinen. Suomen ilmavoimien kaksi tärkeää tehtävää on säilyttää ilmaherruus tai vähintäänkin oman ilmatilamme riittävä kontrollointi ja toisekseen suojata ja tukea niin maa- kuin merivoimien joukkoja.

Ohjuksilla voidaan pudottaa vastustajan koneita alas, mutta ilmatilaa niillä ei kyetä kontrolloimaan yhtä monipuolisesti kuin miehitetyllä, modernilla monitoimihävittäjällä. Ilmatorjuntaohjus olisi myöskin ainoana ilmapuolustusvälineenä varsin haavoittuva.

Samaan aikaan on muistettava, että monitoimihävittäjät suojaavat myös esimerkiksi ilmateitse tapahtuvaa joukkojen kuljetusta sekä maavoimien ja merivoimien taisteluyksiköitä. Näihinkään tehtäviin ohjus ei sellaisenaan täysin sovellu, vaan kykenee lähinnä täydentämään puolustusjärjestelmää tai hyökkäystoimintaa. Lisäksi on todettava, että varsinkin raskaat, keskipitkän tai pitkän kantaman ilmatorjuntajärjestelmät voidaan niin ikään tuhota ohjuksin, jonka jälkeen meillä ei olisi enää minkäänlaista ilmatilamme hallintaa käsissämme. On tärkeää, että turvallisuuden suhteen ei tehdä kompromisseja, vaan meillä on käytössä resurssiemme puitteissa paras mahdollinen ja monipuolinen valikoima puolustuskykyä.

Netistä löytyy hyviä asiantuntijaperusteluita, miksi monitoimihävittäjiä ei voida hankkia esimerkiksi 47 kappaletta ja mihin tuo 64 määränä perustuu. En henkilökohtaisesti usko, että määrä perustuisi enää Pariisin rauhansopimukseen, josta Suomi aikanaan Koiviston johdolla vetäytyi. Suomen puolustusvoimien resurssit ja kantokyky on suunniteltu reilulle 60 monitoimihävittäjälle.

Se on lopuksi kuitenkin todettava, että ohjuskalustoa Suomi tarvitsisi lisää. Horneteihin hankittiin aikanaan jenkeistä 70 kappaletta tulivoimaisia JASSM-risteilyohjuksia sekä jonkin verran esimerkiksi liitopommeja. Kriisin osalta toivotaan, että sopimukset pitävät ja saisimme ostettua täydennyksiä. Tässä on lenkki, joka kaipaisi vahvistusta. Ohjusvarastoja olisi vahvistettava hitaasti, mutta varmasti (ellei niin ole jo tehty ;).

Käyttäjän paavonevalainen kuva
Paavo Nevalainen

Hävittäjien määrää voisi tosiaan juustohöylätä hiukan. Ovat kovin lyhytikäisiä (varsinkin sota-aikaan) muutenkin.

Käyttäjän JouniSuninen1 kuva
Jouni Suninen

Niitähän tuolla perusteella pitäisi lisätä eikä höylätä.

Toimituksen poiminnat