*

Ville Jalovaara Helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu kommentoi ajankohtaisia poliittisia ja yhteiskunnallisia tapahtumia

Miksi Suomi lahjoittaa tutkijakoulutuksen hedelmiä ulkomaille?

Korkeasti koulutettujen työttömyyden lisääntyminen on johtanut Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja Petri Koikkalaisen mukaan Suomesta ulkomaille tapahtuvaan aivovuotoon.   Yleisradio kertoi tänään, että ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden maastamuutto on muutamassa vuodessa lisääntynyt kolmanneksella. Suomesta aiemminkin lähdetty ulkomaille, mutta uutta on se, että lähtijät eivät palaa, eikä korkeakoulutettuja ulkomaisia osaajia saada houkuteltua Suomeen.

Tämä tutkimusmäärärahojen rajusta leikkauksesta seuraava kehitys johtaa siihen, että 1990- ja 2000-luvun alussa tehdyt merkittävät kansalliset satsaukset tutkijakoulutukseen ja sen kautta Suomen tieteen ja talouden kehittämiseen lahjoitetaan vapaaehtoisesti ulkomaille. Hälytyskellojen oli syytä soida Valtioneuvoston linnassa.

Opetusministeriö asetti vuonna 1990 tavoitteeksi, että koko maassa suoritettavien tohtorintutkintojen määrää nostettaisiin puolitoistakertaiseksi. Tohtorikoulutuksen määrän lisääminen oli strateginen valinta ja sen taustalla oli Suomen sen aikaisen valtiovallan näkemys, että koulutuksen ja tutkimuksen vahvistaminen oli pienelle maalle varmin tie lisätä maan taloudellista menestystä ja sitä kautta koko kansakunnan hyvinvointia.

Tohtorimäärän kasvattamiseksi Suomeen luotiin kansainvälisen mallin mukainen tutkijakoulujärjestelmä, jonka kokoaminen aloitettiin vuoden 1993 lopulla.  Poliittiseksi tavoitteeksi asetettiin myöhemmin 1600 tohtorintutkinnon raja, joka jäi taakse 2010-luvulla: vuonna 2014 tehtiin 1860 tutkinnon ennätys.

Suomessa on siis viimeisen parin vuosikymmen aikana investoitu valtava määrä yhteiskunnan resursseja tutkijakoulutukseen, jonka varsinaiset hedelmät annetaan nyt maan hallituksen toimilla valua ulkomaille. Miksi? Koulutus- ja tutkimusmäärärahojen leikkaukset ovat hyvin lyhytnäköistä politiikkaa, joka vaarantaa kansakuntamme myönteisen tulevaisuuden.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Tilastokeskuksen mukaan Suomesta muutti ulkomaille toissa vuonna 2 223 ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanutta.

Ikäluokan koko on noin 60 000 henkeä. Kaksi tuhatta korkeakoulutettua on suuri luku, jos ajatellaan, että he eivät palaa takaisin Suomeen. Todellista aivovuotoa. Suuri osa kuitenkin palaa takaisin Suomeen. Aivovuodon todellisen määrän arvioimiseksi tulisi tietää, kuinka moni palaa Suomeen, ja kuinka monta jää sille tielleen.

Jaakko Paasonen

Jotain myönteistä sentään., sillä jäähän meille ; Juha Sipilä js melkein koko hallitus.
Eivätkä nää oppositiossa huutelevatkaan minnekään karkaa.
Valitettavasti.

Käyttäjän mattivtvirtanen kuva
Matti Virtanen

Loistavaa että tutkijat pääsevät töihin.
Työttömän tutkijan arvo kansantaloudelle on miinusmerkkinen ja hänelle itselleen, hänen ammattitaidolleen katastrofaalinen.

30 vuotta sitten tehdyt hienot suunnitelmat eivät toteutuneet, nyt leikataan ja tutkimus tutkimuksen vuoksi on varmaan siellä listan kärjessä. Kun talous nousee, Suomessa riittää taas tutkittavaa ja saamme varmasti pilvinpimein tutkijoita tänne onnelaan.

Käyttäjän JukkaRaustia kuva
Jukka Raustia

Suomessa suoritettiin 2015 15316 ylempää korkeakoulututkintoa. Mikko Aholan kommenttiin viitaten, muuttajien määrä on siis karkeasti kuudesosa vuosittain suoritetuista ylemmistä korkeakoulututkinnoista. Iso osa tosin muuttaa takaisin, paljonhan tehdään osa väitöskirjasta ulkomailla, käydään työkomennuksilla tms. Kansainvälinen liikkuvuushan on sinänsä hyvä asia.

Kuitenkin tulee muistaa että tutkijakadossa ei ole monilla aloilla kyse uusista ilmiöistä jotka voi liittää pelkästään tämän hallituksen moittimiseen. Esimerkiksi biotieteissä on vuosikymmeniä teetetty tohtorintutkintoja sellaisia määriä, etteivät kotimaan työmarkkinat kykene koulutettuja työllistämään. Lopputuloksena suomalaiset erinomaiset koulutetut biotieteiden huippuasiantuntijat työllistyvät vaikkapa saksalaisiin lääkefirmoihin.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Toivottavasti takaisinmuuttojen kautta saamme myös ulkomaista osaamista Suomeen. Työ ulkomailla voi olla meille myös hyödyksi ja usein onkin toivottu, että tohtorit hankkisivat ulkomailta myös kokemusta. Ei se haitta ole.

Pekka Kohonen

Ruotsiin muuttaneena Suomalaisena tutkijana (harkitsen Ruotsin kansalaisuuden anomista) joka ainakin tällä hetkellä työskentelee Ruotsissa ilman paluulippua voin sanoa, että työttömyys ei varsinaisesti ole syynä lähtöön. Tai ei ainakaan suoranaisesti. Suomessa ja erityisesti biotieteissä rahoitus on todella kovan kilpailu takana ja tutkijat joutuvat joka vuosi käyttämään enemmän ja enemmän aikaa rahoituksen hakemiseen ja vähemmän tutkimukseen ja opetukseen. Viimeisimmät leikkaukset ovat vain olleet se oljenkorsi monille joka on saanut väen liikkeelle. Tämän takia Suomesta on lähtenyt ulkomaille myös vakiintuneita tutkimusryhmiä joiden johtajilla ainakin on ollut melko turvallinen tilanne (professuuri tms.). Uutta lienee myös se, että lähdetään ilman paluusuunnitelmia. Ruotsissakin joutuu kilpailemaan tutkimusrahoituksesta, mutta tilanne on kuitenkin paljon parempi ja Ruotsin valtio tai muut rahoitustahot eivät ole leikkaamassa tutkimuksesta. Joten tulevaisuuden näkymät ovat myös positiivisia. Suomessa näyttää siltä, että leikkaukset jatkuvat hamaan tulevaisuuteen. Ne ovat jo jatkuneet niin pitkään, että tuntuu, että niistä on tullut ikuisia.

Käyttäjän mattivtvirtanen kuva
Matti Virtanen

Win-win.
Hienoa että viihdyt Ruotsissa ja olet saanut sieltä hyvän työpaikan. Muuttosi antaa myös mahdollisuuden suomalaiselle työttömälle tutkijalle siirtyä työelämään. Nimenomaa sellaisen jolla ei ole halua tai mahdollisuutta lähteä.

Ikävältä nämä loputtomat leikkaukset ovat ja tietysti on inhimillistä että jokainen kokee oman alansa leikkaukset tärkeiksi.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Ruotsi ei kovasti huolehtinut siitä, että nuoret hankkivat korkekoulutuksen. Nyt suomalaiset hoitavat tätä puolta. Tunnen useita, jotka tekivät pitkän uran Ruotsin korkeakouluissa tutkijoina ja opettajina ja palasivat tänne monen vuoden kokemukset mukanaan.

Käyttäjän mikkokokko kuva
Mikko Kokko

Niin, esimerkiksi koulutuksemme kruununjalokiven eli tohtoreiden työttömyys on kasvanut 10v putkeen ja työttömänä heitä on yli tuhat. Jokainen tohtori on yhteiskunnalta merkittävä taloudellinen panostus.

Jotain ongelmia koulutusjärjestelmässämme on ollut pitkään.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Tohtorien suuren työttömyyden huomioon ottaminen pitäisi herättää myöskin kysymyksen, tehdäänkö liikaa ns. turhia/tyhmiä tutkimuksia, joilla ei juuri ole edes mahdollisuutta työllistyä? Tästäkin on moni ääneen mediassakin valittanut. Toisaalta tohtorit ovat myös huonommassa asemassa työnhakijana, jos ovat liian ylikoulutettuja.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Eilen radiossa puhuttiin tuosta ylikouluttamisesta. Tohtorilla on maisterin koulutuksen lisäksi projektiosaamista ja muuta sellaista osaamista ja kielitaitoa, jota ei vain ymmärretä eikä osata hyödyntää. Ylikoulutuksesta ei siis lie kyse vaan siitä, että ei tunneta tarpeeksi tohtoritason taitoja eikä osaa rekrytoida näitä korkeasti koulutettuja. Kyllähän he varmasti muuallakin pärjäisivät kuin yliopistoissa. Ministeriöissä tietysti on tohtoreita, mutta ei se riitä. Putken pää pitäisi saada auki ja näytöt esille.

Outi Vesakoski

Valitettavasti kyse ei ole siitä, että tutkijoita olisi nyt niin paljon, että 30 vuotta sitten jo olemassa olleet työpaikat eivät riittäisi. Yliopistojen ja tutkimuslaitosten kurjistuminen on aiheuttanut sen, että virkoja ei täytetä. Ketään ei välttämättä irtisanota, mutta eläkkeelle jääneen proffan tai yliopistolehtorin tai erikoistutkijan tilalle ei palkata ketään.

Toinen asia on koulutustason nouseminen. 70-luvun alussa kanditutkinto oli ihan validi tutkinto, mutta kohta maisterinpaperit piti tehdä vaikkapa opettajanpaikan saamiseksi. Maisteri pystyi saamaan työn tutkijana, mutta nyt tutkijaksi vaaditaan tohtorintutkinto - kansakunnan koulutustaso nousee. Tämä on hyvä asia. Missä tahansa työssä tarvitaan nyt laajempaaKIN osaamista vaikkapa metallitöitten tekemisestä kuin 90-luvulla. Erikoiskoulutusta tarvitaan peruskoulutuksen lisäksi. En missään tapauksessa usko että oli virhe lisätä tohtorinkoulutusta. Nyt vielä vaan tarvis saada osaaminen jalkautettua yhteiskuntaan. Haastankin työpaikoista päättäviä maistereita rohkeasti palkkaamaan korkeammin koulutetun tohtorin kollegakseen.

Toimituksen poiminnat