*

Ville Jalovaara Helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu kommentoi ajankohtaisia poliittisia ja yhteiskunnallisia tapahtumia

Guggenheim Helsinki - Day after

  • Helsingin valtuusto hylkäsi Guggenheim esityksen numeroin 53–32.
    Helsingin valtuusto hylkäsi Guggenheim esityksen numeroin 53–32.

Helsingin valtuusto käsitteli eilen pitkässä ja hieman dramaattisessakin kokouksessa ehdotusta Guggenheim taidemuseon rakentamiseksi Helsinkiin. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun tämä hanke oli tuotu kaupunginvaltuustoon. Lopputuloksena hanke kaatui varsin selkein numeroin 53–32.

Ensimmäisenä pohdittava mitä halutaan

Guggenheim oli esitetyssä tavassa kallis ja taloudeltaan epävarma hanke. Oman näkemykseni oli alusta asti se, että Guggenheim museo voi toteutua Helsinkiin selkeästi yksityisen rahan hankkeena. Toinen asia mikä minut sai kriittisesi, oli se, että halusimmeko tämän varsin synkkäsävyisen rakennuksen kaupunkimme symboliksi kaikkein arvokkaimmalle tontille vai kenties jotain muuta?

Koko prosessi olisi kannattanut seitsemän vuotta sitten aloittaa selvityksellä siitä, että mitä uutta Helsinkiin kaivataan kulttuurin alueella.  Tämä olisi ollut kohtuullista myös nyt monen vuoden yrittämisen jälkeen pettymyksen kokenutta New Yorkissa toimivaa Guggenheim säätiötä ja hankkeen kotimaisia aktiiveja kohtaan. Arvokasta tonttia Etelä-Rannassa ei kannata jättää nykyiseen käyttöönsä pysäköintialueena. Oma ajatukseni on ollut, että tontille voisi pohtia Suomen itsenäisyyden ajan museota tai miksei yhtä hyvin Paavo Lipposenkin kannattamaa ajatusta Design museosta. Keskustelu on nyt auki.

Ei valtuuston vuoden merkittävin päätös

Guggenheim museon ympärillä jatkuneen ja eilen tiivistyneen valtavan mediahuomion pohjalta voisi ajatella, että kyseessä oli yksi Helsingin valtuuston kaikkien aikojen tärkeimpiä päätöksiä. Näin ei ollut, vaikka hankkeen kannattajat ovat tänään ymmärrettävästi pettyneitä. Valtavan suuren dramatiikkaan en olisi nähnyt tarvetta, vaikka omasta kannastani poiketen museo olisi päätetty eilen rakentaakin.  Yhden museon varassa ei Helsingin ja Suomen tulevaisuus lepää. Valtuuston keväällä tekemä päätös uudesta yleiskaavasta oli merkittävyydeltään huomattavasti Guggenheimia merkittävämpi. Puutteistaan ja kehittämistarpeistaan huolimatta se mahdollistaa hyvin monella tavalla kaupunkia kehittämisen sekä asunpaikkana että Suomen johtavana elinkeinokeskuksena.

Helsinkiä voidaan kehittää matkailukaupunkina myös ilman Guggenheimia

Helsingin maine matkailukaupunkina ei myöskään ole yhden kortin varassa. Kohtasin marraskuun alussa lumituiskua Töölössä kiinalaisten matkailijoiden seurueen, joka kysyi tietä Sibelius-monumentille. Tuo kohtaaminen jätti ajateltavaa. Kyse on siitä uskommeko oman kulttuurimme ja historiamme vetovoimaan ja miten osaamme kertoa siitä ulkomaalaisille.

Luonto- ja historiamatkailulla on paljon mahdollisuuksia Suomessa osaamme sitä oikein ulkomaille markkinoida. Valtuustossa käsiteltiin syksyllä aloitteeni uuden matkailuneuvontapisteen avaamisesta Helsingin lentoaseman transit-alueelle. Vastaus tähän yhteen ideaan oli varovaisen myönteinen. Tietenkään tässä ei ole kyse yhdestä aloitteesta, vaan kokonaan uudenlaisen rohkea ajattelun löytämisestä siihen, että miten voimme kehittää Suomea ja Helsinkiä matkailukohteena. Tämä ei ollut, eikä ole yhden Guggenheim kortin varassa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö

Oikea päätös. Eliitti-Haihattelijat ja pakkopullan syöttäjät nuolevat nyt näppejään. Pimeä G-juttu kaikin puolin. Monen todelliset karvat paljastuivat YLEN videossa äänestäjille.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Kirjoittaja totesi aivan oikein, että koko prosessi olisi kannattanut seitsemän vuotta sitten aloittaa selvityksellä siitä, että mitä uutta Helsinkiin kaivataan kulttuurin alueella. Sen sijaan Guggenheim teki tilaajan rahoilla itseään palvelevan markkinatutkimuksen siitä, kannattaisiko sen haluta tulla tänne. Ja siitä eteenpäin koko hanketta on leimannut ylimielisyys ja epäluotettavuus. Hyvä siis, että hanke lopultakin kaatui. Toinen hyvä syy on se, että ehdotettu rakennus ei kyllä olisi ollut mikään ympäristönsä kaunistus. Haikailtiin wau-arkkitehtuuria ja tarjottiin synkänharmaata laatikkoarkkitehtuuria.

Mutta on keskustelu tuonut esiin hyviäkin ajatuksia. Yksi tällaisista on Paavo Lipposenkin esittämä ajatus Design museosta. Itse asiassa sille on luonteva paikkakin. Nykyisten Arkkitehtuurimuseon ja Design museon yhdistäminen muotoilu- taideteollisuus- ja arkkitehtuurimuseoksi yhdistämällä nykyiset niiden väliin rakennettavalla uudisrakennuksella antaisi mahdollisuuden todelliseen kansainväliset mitat täyttävään museoon. Paikka on arkkitehtonisesti haastava, mutta antaa myös mahdollisuuden kiinnostavaan ja huomionarvoiseen toteutukseen. Ja sisällön puolesta meillä on runsaasti sellaista tarjottavaa, joka on vain odottanut kunnollisia näyttelytiloja.

Käyttäjän ritvalehtonen kuva
Ritva Lehtonen

Tällaisena aikana, jolloin kansalle syötetään lähes päivittäin, että rahaa ei ole on säästettävä, leikataan elkkeitä ja lapsilisiä, jatketaan työvuosia ja työpäiviä ja leikataan palkkoja, on ainoa oikea päätös, ettei tällaisia hankkeita aloiteta, ellei sille ole olemassa maksajia.

Jos kaupingilla menee hyvin, voi käyttää kerättyjä tuloja asukkaisiin ja heidän palvelujensa kehittämiseen ja myös kulttuuriin, mutta ei näin suurilla yhkakuvilla. Tai alentaa vaikka verotusta, koska asukkaita vartenhan niitä kerätään.

Kulttuurikin on hyvä asia, mutta meillä on jo nyt olemassa sellaisia kohteita, joiden kehittäminen vaatii rahaa ja jotka myös toisivat tuloksia, jos niitä päästäisiin maailmalla markinoimaan ja niiden ympärille kehittämään lisää palveluita. Esimerkkinä maailmanperintökohteemme.

Meillä on hyvä esimerkki Talvivaara ja monia muita hankkeita, joita on aloitettu ja joita on toitotettu, mutta niiden kariuduttua, niiden tappiot ovatkin yllätys yllätys veronmaksajien maksettavaina. Miten olisi käynyt, jos ne olisivat saaneet hyvän tuoton, ne olisivat varmaan kaikki jaettu omistajien taskuun.

Kansa on onneksi jo alkanut ymmärtää sen, että jos lähtee mukaan hankkeisiin omilla rahoillaan, on oltava myös vastuu siellä hommassa mukana, ei niin, että voitot kuoritaan päätä, mutta tappiot jäävät kansalaisten maksettaviksi.
Kun vielä kytkökset ovat suoraan ylimmille päätöspalleille, ollaan aika vaarallisilla vesillä.

Nyt jos koskaan tulisi ottaa osakeyhtiölaki tarkasteluun ja saattaa sille tasolle, että myös sen omistajilla on vastuu kaikista teoistaan ja samat oikeudet kuin muillakin yrityksillä.

Tuonne Guggenheimin suunnitellulle paikalle, olisi hienoa nähdä syntyvän veden ja rannan yhteistä kulttuuria, taidetta, meri-, tai vesimuseo, erilaisia kalaravintoloita (osittain veden päälle) ja viihtyisiä oleskelualueita, joista kaikki voisivat nauttia.
Myös näin alueesta saisi arvokkaan ja viihtyisän käyntikortin helsingin rantaan.Sieluni silmin näen kauniin alueen, missä viihtyvät kaikki.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Printti-Hesari esitteli tänään lehden uudistettua verkkoarkistoa, ja teki sen muutamilla esimerkeillä jutuistaan vuosien varrelta. Näköjään vuonna 2011 on aiheesta laadittu otsikko "Helsinki tahtoo Guggenheimin". Hesari onkin koko ajan pyrkinyt edistämään projektia, ja huipensi kampanjansa eiliseen pääkirjoitukseen museohankkeen puolesta.

Toivon, että media yleensä tarkkailee Guggenheimin säätiön edesottamuksia ja raportoi, mihin eurooppalaiseen kaupunkiin taidebisnestä aletaan seuraavaksi vyöryttää. Muistaakseni museohanketta kaupattiin Suomeen ainakin alkuvaiheessa ajatuksella, että "jos ei kelpaa, niin kyllä meillä ottajia on".

En ole helsinkiläinen, mutta koska nettiaikana kaikki asiat kuuluvat kaikille, teen saman tien ehdotuksen Etelärannan tontin tulevasta käytöstä: pysäköintialue.

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Eikö kukaan vaadi äänten uudelleenlaskentaa?

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Kysymyksessä on ollt nimenhuutoäänestys ja jokainen ääni on kirjattu.

Käyttäjän KaukoAla-nikula kuva
Kauko Ala-nikula

Guggenheim-projekti ei onneksi halvaannuttanut Helsingin muuta kulttuuritarjontaa. Innolla odotan uuden keskuskirjaston valmistumista ja Lasipalatsin uutta museota. Jatkossa kannattaisi kuunnella paremmin kansalaisten ja eri toimijoiden omia ehdotuksia. Elävä Helsinki ei synny vain palatseja rakentelemalla. Tämän hetken kiinnostavin paikka on monipuolinen Kaapelitehdas Ruoholahdessa. Siellä on taidettaa, myyjäisiä, työtiloja, työväenopisto jne. Vastaavanlainen, jopa paljon monipuolisempi keskus on mahdollista perustaa 2020-luvun puolivälissä Sörnäistenrantaan Hanasaaren voimalaan, joka suunnitelmien mukaan aiotaan lakkauttaa. Toivoisin kaupungin päättäjiltä avointa pohdintaa erilaisista vaihtoehdoista. Aina ei tarvita kalliita suunnitelmia vaan innokkaita toteuttajia.
Myös Pohjoisranta pitää saada kansalaisten käyttöön- aikoinaan rantaa pitkin pääsi kävellen Kauppatorilta Kaivopuistoon. Kansalaispuisto vaikka design-museolla höystettynä voisi olla hyvä alku.

Toimituksen poiminnat