Ville Jalovaara Helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu kommentoi ajankohtaisia poliittisia ja yhteiskunnallisia tapahtumia

Onko Suomen hallitus ajan tasalla yliopistojen kriisissä?

Suomen suurin ja vanhin vuonna 1640 Turussa perustettu Helsingin yliopisto on yhdessä olemassa olonsa vakavimmista kriiseistä. Henkilöstöä vähennetään lähes tuhannella. Joka kahdeksas yliopistolainen saa lähteä. Tunnelma yliopistolla on ollut viime viikkoina kuin hautajaisten muistotilaisuudessa. Vastaavia satoja työpaikkoja vieviä leikkauksia kohdistuu myös muihin korkeakouluihimme.

Viime viikkoina on herännyt kysymys, että onko Suomen hallitus riittävällä tavalla yliopistojemme kriisikeväästä kiinnostunut. Kuunnellessani eilen pääministeri Juha Sipilää (kesk.) Ylen pääministerin haastattelutunnilla jäi pohtimaan, että onko pääministeri tietoinen kuinka tukala tilanne yliopistoilla on?

Pääministeri antoi ymmärtää, että yliopistoväen huoli irtisanomisista on lähinnä muutosvastarintaa ja itse asiassa leikkaukset ovat hyväksi, jotta luovuus pääsee kukoistamaan. Hän myös antoi ymmärtää, että pienemmällä rahalla löydetään parempia lopputuloksia. Jos satoja, jopa tuhansia työpaikkoja lähtee Suomen koulutussektorilta lähivuosina, on vaikea ymmärtää, että miten tulokset voisivat parantua.

Hämmentävin toteamus pääministeriltä oli eilen se, että hän kertoi useamman yliopiston rehtorin todenneen hänelle kahdenvälisesti, että ”kyllä me tästä selvitään, tästä leikkauksesta” kehittämällä. Jos viime mainittu tieto pitää paikkansa, oli hyvä kuulla siitä näkemys myös näin todenneilta rehtoreilta, keitä sitten ovatkaan. Käsitykseni mukaan rehtorit ovat enimmäkseen korostaneet julkisissa tiedotteissaan leikkausten negatiivisia vaikutuksia yliopistoille ja Suomen koko korkeakoulusektorille.

Yritysmaailma viime vuosina kohdistuneiden suurten irtisanomisten jälkeen valtioneuvoston jäsenet ovat käyneet kriisipaikkakunnilla.  Konkreettisten tukitoimien ohella näillä vierailuilla on myös henkisen tuen vaikutus. Helsingin yliopistolla tilanne nyt sellainen, että arvostaisi, jos esimerkiksi opetusministeri ja työministeri tulisivat torin toiselta puolen valtioneuvoston linnasta paikanpäälle pohtimaan henkilöstön kanssa, että miten tästä keväästä selvitään eteenpäin. Mistä sadoille irtisanottaville löytyy töitä?

Helsingin yliopistolta ja Aalto-yliopistolta irtisanotaan tänä keväänä lähemmäksi tuhat työntekijää. Luvut ovat niin suuria, että niillä on vaikutus pääkaupunkiseudun kokonaistyöllisyyteen.  Pääkaupunkiseutu on näin ollen yliopistojen osalta niin sanottu äkillisen rakennemuutoksen alue ja olettaisi, että valtioneuvosto osoittaisi tänne työllistämiseen ja uudelleenkoulutukseen tarkoitetun tukipaketin. Näin on toimittu esimerkiksi taannoisten Nokian ja eräiden metsäyhtiöiden suurten irtisanomisten jälkeen.  

Huolta suurista koulutusleikkauksista ei ole esittäneet vain oppositiopoliitikot, vaan huolen jakoi myös lauantaina Ykkösaamussa EK:n puheenjohtaja Matti Alahuhta.  Suomen nostamiseksi henkisestä ja taloudellisesta lamasta ei ole nyt nopeita konsteja. Investoinnit koulutukseen ja tutkimukseen rakentavat pääomaa, jolla pieni maa voi jatkossakin olla uskottava ja kilpailukykyinen globaali toimija. Tämän takia maan hallituksen olisi viisautta vielä kerran pohtia, että onko koulutusleikkaukset ylimitoitettuja.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio

Suomessa on 14 yliopistoa. Olemme eläneet kuin sika pellossa. Yliopisto ei ole lähipalvelu. Helsingin yliopiston rehtorina ja Helsingin yliopiston kanslerina toiminut Kari Raivio sanoi suoraan, että Suomessa on liikaa yliopistoja ja ne toimivat tehottomasti.

Raivion mukaan Suomeen riittää neljä yliopistoa.

Outoa, että juuri Suomen koulutetuin ja nk. sivistyseliitti ei tunnista oman alansa elämistä yli rajojensa. Yliopistomaailma on suoraan rinnastettavissa tavallisten valittajien kuoroon, joille mikään ei näytä olevan tarpeeksi.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Veikkaan, että nyt kun ammattiyhdistysliikkeen murskaaminen Sipilän hallitukselta epäonnistui, viha siitä puretaan monin kerroin yliopistoihin ja opiskelijoihin. Olisi hyvä, jos jotkut avainalat saisi tukilakkoilemaan koulutusjärjestelmän rapauttamista vastaan.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Suomessa on liikaa korkeakouluja ja ammattikorkeakouluja ja alasta riippuen liikaa koulutusta, huonolaatuista koulutusta (ja tutkimusta) ja väestön määrään nähden myös tarpeetonta ns. ylikoulutusta, joka voitaisiin järjestää työelämässä tapahtuvaksi, tarpeisiin kohdennetuksi.

Maistereiden ja tohtorien suhteellinen lukumäärä ei vielä kerro väestön potentiaalista ja ns. valoisasta tulevaisuudesta, vaan laatu.

Suomen aikaisemmat hallitukset eivät ole olleet ajan tasalla ns. aluepoliittisten paisutusoperaatioiden tekijöinä ja opintoviikko/opintopiste -järjestelmään pakottamispäätöksillä (laadun kustannuksella).

Työskenneltyäni kahdessa suurehkossa ulkomaisessa yliopistossa useita vuosia, havaitsin palattuani varsin monissa Suomen yliopistossa ja niiden laitoksissa hälyttäviä merkkejä ns. suojatyöpaikka- ja lepokotisyndroomasta, mikä ei olisi tullut kysymykseenkään muualla.

Toimituksen poiminnat