Ville Jalovaara Helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu kommentoi ajankohtaisia poliittisia ja yhteiskunnallisia tapahtumia

Vastakkainasettelun tie ei tuo kansalle onnellista tulevaisuutta

Vastakkainasettelun aika on ohi, julisti eräs presidenttiehdokas vaalisloganissaan vuonna 2006. Moni saattoi pitää jo tuolloin nykyisen presidenttimme käyttämään vaalilausetta hieman ennenaikaisena lupauksena. Tänä kesänä suomalaista yhteiskunnallista keskustelua seuratessa saa jo tehdä töitä löytääkseen Suomesta vastakkainasettelusta vapaan alueen.

Kesällä 2015 Suomessa on nähtävissä voimistuvia jakolinjoja meihin ja heihin. On pyöräilijät vastaan autoilijat, pakolaiset vastaan kantaväestö, työpaikan vielä omaavat vastaan työttömät ja niin edelleen. Iltapäivälehtien otsikoissa some-raivon uutisoidaan puhjenneen vähän asiasta kuin asiasta sen enempää tarkemmin selvittämättä, että kuinka suuren joukon mielensä pahoittamisesta milloinkin on kyse. Negatiivisuus ja mustavalkoinen ajattelu myy, joten sitä kannattaa ilmeisesti viljellä. Yleisen ilmapiirin tiivistyminen ei ole rajautunut ainoastaan verkkoon vaan viimevuosina meillä harvinaisia ääriryhmien väkikaltaisia tekoja on nähty.

Nykyisyyttä on vaikea ymmärtää tuntematta historiaa. Olen viimeaikoina usein pohtinut, että miten historian aiemmista vaiheista selvinneestä rohkeasta kansakunnastamme on viimeisten vuosien aikana tullut  usein niin pelokas kaiken uuden edessä? Tuntuu, että mieluummin linnoittaudutaan menneeseen ja uskotaan sen tuovan turvaa, vaikka aiemmin juuri uudet innovaatiot ovat meitä auttaneet. Tämä on kuitenkin se sama maa, joka selvisi toisesta maailmaansodasta itsenäisenä ja toteutti sodan jälkeen mittavan jälleenrakennuksen Pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi.

Sodanjälkeen alkaneen myönteisen kehityksen Suomen katkaisi 1990-luvun lama, josta kuitenkin lopulta päästiin 2000-luvun alkuun tullessa paremmalle puolelle. Vuonna 2006, kun Sauli Niinistö lupaili vastakkainasettelun päättymistä, Suomen talouden näkymät näyttivät vielä varsin myönteisiltä. Kesällä 2008 alkanut kansainvälinen talouskriisi käänsi kehityksen globaalisti ja seurauksineen näkyy ympäri maailmaa meillä edelleen. Yksi nykyisten taloudellisen ja mentaalisen kriisin syistä on todennäköisesti se, että vuoden 2008 kriisiin johtaneita syitä ei riittävästi pysähdytty analysoimaan.   

Vastakkainasettelun syveneminen on Suomen ja maailmanhistoriassa usein kytkeytynyt työttömyyteen ja taloudellisesti epävarmaan aikaan, jossa maalta puuttuu myönteinen innostava ja yhdistävä tulevaisuuden visio. Tällaisina aikoina myös poliittinen johtajuus on usein ollut kadoksissa. Jos näky on, että vain lisää vaikeuksia on tiedossa, on todennäköistä, että ongelmia ei sillä reseptillä ratkaista. Tässä käy se klassinen tapaus, jossa leikkaus onnistui, mutta potilas kuoli.

Viholliskuvien rakentamisen ja vastakkainasettelun tie saattaa tuntua helpolta ratkaisulta nykyisten vaikeuksien keskellä, mutta harvoin se auttaa sen enempää yksilöä kuin kansakuntaakaan oikeasti vaikeuksiensa yli. Eli kaikesta huolimatta meidän on tehtävä parhaamme sen, että vastakkainasettelujen sijaan pääsemme Euroopassa ja Suomessa rakentavan yhteistyön tielle niin kliseemäiseltä kuin se saattaa äkkiseltään kuulostaa. Toinen vaihto on yksinkertaisesti niin huono.     

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän jussikeskinen kuva
Jussi Keskinen

Mitä on eriarvoisuus ? Sen voi jopa aistia tuosta sinun kirjoituksestasi.

Niin eriarvoisessa asemassa nyt ollaan, että on lähes mahdotonta tuntea todellista empatiaa L. kykyä ymmärtää toisen asemaa ja jotenkin sen toisen suomalaisen asemaa joka kököttää leipäjonossa ja toisaalta pakolaisia kuljetetaan Lidliin ja K-Kauppaan, näin oli ymmärtävinäni. Tottakai kaikkien täytyy saada syödä mutta tuskin kaikki ovat tästäkään samaa mieltä.

Turvattomuus ja huoli huomisesta luo ihan itsestään paranoiaa ja vastakkainasettelua, mitään selvää ei saa kenestäkään, mitään viestiä ei tule, että kyllä tämä maa kantaa kansalaisensa vaikeinakin aikoina, ei - vaan pikemmin huudetaan leikkauksien perään, tässä epäreilussa ja eriarvoistuvassa vihan maailmassa, jossa kaikki vihaavat toisiaan ja jossa selityksiä ei puutu mutta teot ja todellinen empatiakyky puuttuu, koska jumaloitu raha talous ajaa kaiken ohi kaikkialla.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Yksi ongelmien syy on, ettei tiedetä, mistä puhutaan:

LAMA on kansantalouden tilanne, jossa markkinat ovat kyllästyneet, ts. kaikilla ostokykyisillä on jo kaikki, mitä he haluavat. Suomen 1990-luvun tilanne EI OLLUT LAMA. Niin kauan kun pidetään kiinni mentrasta "90-luvun lama" ei toivoa muutoksesta ole.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Jotta voi ratkaista ongelmia ja haasteita, pitää olla valtaa toimia. Yhä useammin viesti on pohjimmiltaan se, ettei ole mitään valtaa. Että asiat eivät ole meidän päätettävissämme.

Siksi niillä ei kannata päätään sen kummemmin vaivata. Se on ajan haaskausta.

Otetaan esimerkiksi vuoden 2008 talouskriisi. Mikä olisi ollut siinä se visio, ja myönteinen ajattelutapa, jolla se olisi ratkaistu?

Tai mikä olisi ollut se visio ja positiivinen pohjavire, joka ei olisi johtanut siihen?

Niinpä. Meille esiteltiin visio vastuunkantamisesta. Kuulimme optimistinen ajatuksen siitä, että "Ei koske meitä", mikä oli joko valhe tai pään työntämistä pensaaseen. Saimme kuulla, kuinka "tienaamme tällä kriisillä" ja että kohta ollaan taas nousussa ja joka muuta väittää, on "pölhöpopulisti".

Mikä niistä toteutui?

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Positiivinen visio ja pohjavire, joka olisi johtanut parempaan tulokseen: Itsenäinen Suomi.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Eihän se ole positiivista. Se on impivaaraa, eristäytymistä ja epärealistista. Tunkkaista menneisyyden haikailua.

Positiivinen ja negatiivinen ovat jossain määrin subjektiivisia asioita. Siksi niiden muokkaaminen kannattaa. Ensiksi puhutaan, miten pitää olla rakentava ja ajatella positiivisesti, sitten määrittelee mitä se ja negatiivinen ajattelu ovat.

Valta määritellä asiat on sentään jotain.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #5

Jep. Ja "valta määrätä" on juuri sitä itsenäisyyttä.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Mikko Paunio,"SDP:tä uhkaa unohdus"!

Harri Immonen

Hyvä kirjoitus, joka pyrkii pohtimaan tilannetta kokonaisuutena kuitenkaan asettumatta kummemin kenenkään puolelle.

Haluaisin tuoda pohdittavaksi median osuuden tilanteen kärjistymiseen. Mielestäni useammallakin päätoimittajalla on peiliin katsomisen paikka sen suhteen, millä tyylillä toimittajat lehtiin kirjoittelevat. Kuuluuko nykytoimittajan repertuaarin todellakin herjanheitto tai kaunainen vittuilu? Lisäksi olen todella pettynyt huomatessani niin kansanedustajien, kuin myös tohtori ja professoritason ihmisten lähtevän pensseli kourassa mellastamaan one-linereineen tänne palstoille.

Käyttäjän mikael kuva
Mikael Lönnroth

Ping pong! Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Just niin. Kommentoin tätä kans omalla: http://mikael.puheenvuoro.uusisuomi.fi/201271-ei-t...

Käyttäjän amgs kuva

Hyvä kommentti ja ehdotuksia, Mikael. Kävin jo lukemassa! Kohtelialla keskustelulla voitaisiin saada enemmän aikaan kuin vastakkainasettelulla! Kiitos myös Villelle kirjoituksesta!

Oscari Wirola

Ville hyvä, kirjoitat blogissasi: "Yksi nykyisten taloudellisen ja mentaalisen kriisin syistä on todennäköisesti se, että vuoden 2008 kriisiin johtaneita syitä ei riittävästi pysähdytty analysoimaan."

Saatat hyvinkin olla oikeassa, ja kun muistamme mm. Braudelin kolme erilaista aikaa, niin ehkä me emme pysty juuri tuon nopea ajan mentaalisia ongelmia analysoimaan kun käymme liian hitaasti tai ainakin olemme tottuneet ajattelemaan joko keskinopean tai jopa hitaan ajan mukaisella tavalla.

Toimituksen poiminnat