Ville Jalovaara Helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu kommentoi ajankohtaisia poliittisia ja yhteiskunnallisia tapahtumia

Elämää on somen ulkopuolellakin

  • Elämää on somen ulkopuolellakin

Pidin viime viikonlopun molemmin puolin täystauon sosiaalisen median käytöstä.  Jo muutama päivä ilman Facebookkia ja Twitteriä sai pohtimaan näiden meillä Suomessa aktiivisesti käytettyjen sosiaalisen median työkalujen laajempaa vaikutusta nyky-yhteiskuntaamme. Somettaminen on viimeisen kuuden vuoden aikana kasvattanut suosiotaan niin, että sen vaikutukset tapaamme kommunikoida ovat selkeästi merkittäviä, vaikka aiheesta on toistaiseksi tehty ilmeisen vähän vakavasti otettavaa tutkimusta.

Facebookin kautta pysymme ajan tasalla siitä, mitä päällisin puolin tuttavillemme lähellä ja kaukana kuuluu. Päivittäisten tekemisten ohella kuulemme uusista työpaikoista ja matkoista.  Kommunikaatiotapamme on muuttunut varsin paljon sitten 1990-luvun alun, jolloin kirje tai puhelinsoitto silloin kuin vastaaja sattui olemaan kotona, olivat pääasiallisia yhteydenpidon muotoja. Kasvokkain käytävän keskustelun tapaista interaktiivista kommunikaatiota somettaminen ei korvaa. Facebook lienee vähentänyt monia perinteisempiä kanssakäymisen muotoja, kuten kyläilyä ja pidempien kuulumisten vaihtamista puhelimessa.

Tilastoja ei ole, mutta joskus helsinkiläisissä lähiöissä liikkuessa tuntuu, että nykysin pihoilla näkee vähemmän lapsia leikkimässä ja naapureita vaihtamassa kuulumisia kuin parikymmentä vuotta sitten. Yhä vaativammaksi muuttuneen työelämän ohella myös muuttuneet vapaa-ajan viettotavat todennäköisesti ovat tähän vaikuttaneet.

Sosiaalisella medialla on toki myös ollut paljon myönteisiä vaikutuksia maailmaamme. Sen johdosta uutistoimistoilla ja muulla perinteisellä medialla ei ole enää tiedonvälityksen monopolia ainakaan niissä maissa, joissa Internetin käyttöä ei pyritä rajoittamaan.  Auktoritaarisesti johdetuissa maissa, kuten Kiinassa, viranomaisten on yrityksistä huolimatta vaikea aukottomasti kontrolloida netin käyttöä. Pienellä nettiosaamiselle viranomaispalomuureja voi kiertää. Yhden ainoan ehdottomaan totuuden ylläpitäminen on Pohjois-Korean kaltaisia diktatuureja lukuun ottamatta nykyisin vaikeaa.

Kansalaisten mahdollisuudet osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ovat meillä Suomessa somen ansiosta lisääntyneet. On tultu pitkä matka siitä, kun lehden toimituksen julkaisemaksi hyväksymä mielipidekirjoitus oli ainoita tapoja kansalaiselle toimia mielipidevaikuttajana. Somen ansioista erilaisista mielipiteistä ei Suomessa ole pulaa. Itselle tärkeän uutisen tai näkökulman löytäminen valtavasta tietomäärästä ja kokonaisnäkemyksen muodostaminen sen sijaan saattaa jo olla haastavampi tehtävä.

Oma some-taukoni oli siinä määrin myönteinen kokemus, että suosittelen muillekin. Täystauon ohella toki voi toki pohtia myös, kuinka tiivisti puhelimen tai tietokoneen kautta on tarpeen käydä päivän aikana katsomassa, että mitä somessa juuri parhaillaan tapahtuu. Metromatka ulos katsellen omissa ajatuksissaan voi olla joskus virkistävämpi tapa siirtyä töistä kotiin, kun Facebookin selailu älypuhelimen näytöltä. Näkemisenarvoista elämää on myös somen ulkopuolella.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän TaunoVornanen kuva
Tauno Vornanen

Some koukuttaa helposti. Siitä tulee päivittäin rutiini,eikä se ole ihme. Monia kiinnostaa kovasti,mitä mieltä mistäkin tapahtumasta ollaan ja on helppo sovittaa osallistuminen omien asioden hoidon ohella. Kuitenkin varmaan jää paljon pois sitä kasvokkain tapahtuvaa kommunikointia,ilmeet ja eleet ja toisen innostuminen jää kokematta. Kuinka paljon muututaan ja mihin suuntaan,jää nähtäväksi. Toisaalta on uskallusta tuoda somessa julki mielipiteitään,joita ei estoisuutensa,roolinsa,tai sanavalmiutensa vuoksi voi ilmaista. Joidenkin pitää miettiä,jotkut taas on hyvinkin nopeita.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Näkemisenarvoista elämää on myös somen ulkopuolella."

Tuosta tulee jotenkin mieleen 70-luvun margariinimainos:
-Mitä me syötiin ennen kuin oli Floraa?
-Mitä sinä poika puhut? Ei ollut Floraa?

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Joskus aikoinaan "some news" merkitsi muutamia uutisia. Nyt se tarkoittaa Facebookista luettuja juoruja, joihin minä en pääse käsiksi.

Twitter on vielä omituisempi; eikö se tv-juontajien toistelema "hästäkki" ole yhteydessä juuri ns. tviittaamiseen? Minulle hästäkistä tulee mieleen pörssitermi Nasdaq, johon viime nousukauden talousuutisissa päivittäin tuijotettiin. Käsitteestä inspiroituivat ainakin koomikot Petelius ja Ruonansuu, jotka hahmottelivat sketseihinsä Nasdakki-Aslakit, bisnespiireihin ujuttautuneet saamelaismiehet. Hästäkki, Nasdakki ja Aslakki - huh.

Kaakkois-Suomessa "haastaminen" on vanhastaan tarkoittanut tavallista jutustelua, kuulumisten ja mielipiteiden vaihtamista tyypillisesti naapureiden tai tuttavien kesken. Nyt haastetaan vastustajia kaksinkamppailuun, ja haasteen voi esittää vaikkapa lumisade autoilijalle. Tavallinen turiseminen on ylennyt "kasvokkain tapahtuvaksi interaktiiviseksi kommunikaatioksi", kuten Ville kirjoituksessaan muistuttaa.

Käyttäjän koskela kuva
Matti Hemmi

Minä viihdyn erinomaisesti itseni kanssa ilman 'somea'. Aloitin netissä -80 luvun puolivälin jälkeen, ja julkisesti firmani puitteissa 90- luvun alussa tekemieni kotisivujen kautta. Aika ennen sitä oli pulinaboxeja, funet'ia, sfnet'tiä, yrityksien sisäiset verkot etc. Odotin kuin kuuta nousevaa sähköpostin invaasiota, jonka leviämisen hitauteen turhauduin vuosikausien ajan. Oulun ja Helsingin Elisan avulla netti laajeni sitten tuskattuvan hitaasti.

Kun facebook alkoi, jäin rannalle ihan suosiolla kun en nähnyt sille mitään käyttöä. Twitter on myös syntynyt työpaikkojen joutilaisiin tarpeisiin, joka jos mikä on vahingollisimpia tapoja käyttää aikaansa höpöttää tekstari-pituista potaskaa maailman menosta, jonka saa selville netistä, jos tarvetta on, ilman omaakin tyhjänpäiväistä puuntakaista smaltalk'ia.
Nämä kaksi em. (fb ja tw) ovat olleet ihmisten aidon sosiaalisessa kanssakäymisessä latistavia kuin syöpä. Niiden taakse pinnalliset, arat/ujot ihmiset pääsevät piilon rakentamaan harhaista minäkuvaa maailman menosta ja toisista ihmisistä.

Esim tämäkin US bloki on minulle riittävä alusta saada sanoa mitä mielessä liikkuu. Olen ollut täällä aivan US alusta saakka.
Käytän nyt eläkkeellä jo vuosikausia ollen vähän vapaa-aikani oikeaan elämään ja ihmisten kanssakäymiseen. Jossa apuna läppäri, pöytäkone, puhelin, auto ajaa ihmisten luo. Tablettikin kyllä on mutta se on onneton kapine joka suhteessa, anteeksi nyt vain.

Näin se entinen laite ja tekniikkafriikkikin tasoittuu ja viisastuu, kun näkökulmat avartuu ja tajuaa, ettei aina tarvitse kaikenmaailman rakkineiden ja softien perässä olla niitä nuuskimassa.
Vanhempana eläkepommina on ihanaa elää omilla ehdoilla ja omissa nahoissani kaikenikäisten ihmisten kanssa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Aloitin netissä -80 luvun puolivälin jälkeen,"

Toki me kaikki olemme aloittaneet netissä 80-luvun puolivälin JÄLKEEN, mutta tietääkseni 80-luvulla ei vielä ollut varsinaista nykyisenlaista internettiä. Muistan lukeneeni siitä 80-luvun lopulla minulle jonkinlaisena science fiction tyyppisenä juttuna.

Ensimmäiset sähköpostit ja kotisivut tulivat firmoille joskus 90-luvun ensimmäisellä puoliskolla ja netti alkoi siinä vaiheessa ilmestyä myös ensimmäisiin edistyksellisimpiin koteihin, mutta vasta vuosituhannen vaihteessa se oli jotenkin oletettua.

Käyttäjän koskela kuva
Matti Hemmi

Aivan oikein. Netistä puhuin myös alkuaikojen käsitteenä kun langalle modeemeilla lähdettiin.
Tarkoitin sillä: 'Aika ennen sitä oli pulinaboxeja, funet'ia, sfnet'tiä, yrityksien sisäiset verkot etc. Odotin kuin kuuta nousevaa sähköpostin invaasiota, jonka leviämisen hitauteen turhauduin vuosikausien ajan. Oulun ja Helsingin Elisan avulla netti laajeni sitten tuskattuvan hitaasti.'

Kyllä ne aikatalut samat ovat, myös s-postien suhteen.

T Piepponen

Kyllä. Some/ruututauot/aikarajoitukset tervehdyttävät enemmän kuin ahdistavat.

Aina kun pitää sometaukoa, niin alkavat sormet tuottaa konkretiaa.

Käyttäjän ilikka kuva
Ilkka Partanen

Lopultahan some on samanlainen väline kuin aikoinaan puhelin, varmaan silloinkin oli ihmisiä jotka pitivät uutta välinettä outona ja vieraannuttavana. Ihmetelleet että kuka käy kylässä jos puhelimessa voi jutella kaikki mitä silloin olisi juteltavaa tai kuka kirjoittaa enää kirjeitä. Huomioiden vielä miten kömpelöitä ratkaisuja oli tehty alkuvaiheen puhelinkeskusten ja laitteiden suhteen. Joka tapauksessa kyse oli niin perustavasta ratkaisusta että kömpelyyttäkin siedettiin varsin pitkään. Samanlainen kaarihan se oli kännyköidenkin kanssa. Ennen kuin puhelimista tuli taskutietokoneita joilla voi myös soittaa, oli keskustelua siitä että pitääkö aina olla tavoitettavissa ja miksi pitäisi. Nykyään ei enää olla tavoitettavissa, vaan yhä useampi kertoo kaikki päivän tekemisensä kuvien kanssa sosiaalisessa mediassa. Ja se on ihan jees, mitä vikaa siinä muka on? Teknologia näyttäisi paljastavan meistä jotain mielenkiintoista ja perustavaa. Sen vuoksi en pidä somea ongelmana vaan sen aiheuttamia ongelmia mielenkiintoisena heijasteena sille millaisia olemme.

Toimituksen poiminnat