Ville Jalovaara Helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu kommentoi ajankohtaisia poliittisia ja yhteiskunnallisia tapahtumia

Hong Kongin kaduilla on kyse Kiinan suunnasta

  • Hong Kongin Victoria Harbour syyskuussa 2013
    Hong Kongin Victoria Harbour syyskuussa 2013

Viimepäivinä Hong Kongin katujen tapahtumat ovat nousseet otsikkoihimme. Kymmeniä tuhansia ihmisiä osoittaa eripuolilla Kiinan erityishallintoaluetta mieltään vaatien lisää demokratiaa. Vuosi sitten syksyllä vieraillessani Hong Kongissa tulevasta ei ollut vielä merkkiään. Vaikka Hong Kong on kuulunut vuodesta 1997 Kiinaan, kahden ”maan” ero on niin kulttuurissa kuin yhteiskunnan rakenteessakin on suuri. Brittivallasta luovuttuaan Hong Kongin kansalaisyhteiskunta on pyrkinyt kehittymään, ei niinkään kiinalaiseen tai pelkkää Britti-perinteitä ylläpitävään, vaan omaan suuntaansa kohti demokratiaa, alleviivaten sanavapautta ja erillisyyttä manner-Kiinasta.

Hong Kong päätyi 1800-luvun oopiumsotien johdosta vuonna 1897 epäoikeudenmukaisesti sadaksi vuodeksi vuokralle Iso-Britannialle. Vuonna 1984 pitkien neuvottelujen jälkeen Kiina ja Britannia sopivat alueen suvereniteetin siirtämistä vuonna 1997. Tässä yhteydessä tehdyllä, ”yksi maa, kaksi järjestelmää” sopimuksella taattiin erityisalueen taloudellinen ja osittainen poliittinen autonomia 50 vuodeksi emämaahan nähden. Hong Kongissa toisin kuin manner-Kiinassa on edelleen brittiläiseen perinteeseen perustuva oikeusjärjestelmä, poliisivoimat ja merkittävä lehdistövapaus.

On huomattava, että nykyisissä protesteissa Hong Kongin asukkaat vaativat enemmän demokratiaa kuin mitä heillä oli brittiläisen siirtomaavallan aikana. Vaikka brittiläisen Hong Kongin viimeisenä kuvernöörinä toiminut poliitikko Chris Paten, pyrki vuosina 1992–1997 kansanvaltaistamaan Hong Kongin hallintoa, kuvernööriä ei valittu vaaleilla, vaan hänet valitsi brittihallitus Lontoossa ja nimitti kuningatar Elisabeth.  Se, että erityishallintoalueen johtaja valittaisiin demokraattisesti 2017, olisi näin ollen uusi askel alueen historiassa, jota Kiinan luonnollisesti varoo ottamasta peläten demokratia kuilun kasvua alueiden väillä.

Brittivallan viimeiset vuosikymmenet muistetaan Hong Kongissa hyvänä aikana jatkuvan talouskasvun ja myös demokratian vähäisenkin lisääntymisen johdosta. Se, että vielä 1950- ja 1960-lukuvuilla siirtomaassa usein mellakointiin, esimerkiksi vuoden 1967 mellakoissa kuoli viitisen kymmentä ihmistä, ja elinolot esimerkiksi nykyisen Kowlonin puiston paikalla sijaitsevalla kerrostalo alueella olivat ankeat, usein unohtuu.

Hong Kongin katujen tapahtumat ovat Pekingin näkökulmasta levottomuutta herättävä ilmiö, jossa suurin huoli on demokratialiikehdinnän leviäminen erityishallintoalueen ulkopuolelle. Nettisensuurista ja rajamuodollisuuksista huolimatta Hong Kongin tapahtumista tiedetään jo laajalti Kiinassa. Suuri kysymys on nyt se, että mitä Kiinan johto, joka viime kädessä päättää Hong Kongin kohtalosta, nyt tekee.

Kovien voimatoimien käyttämien mielenosoittajia vastaan aiheuttaisi diplomaattisen ongelmien, Brittien kanssa 1984 tehty sopimus on yhä voimassa, ohella pahan kolauksen Hong Kongin maineelle vakaana ja turvallisena talousalueena.   Toisaalta periksi antaminen mielenosoittajille tulkittaisiin Pekingin heikkouden osoitukseksi. Se, mitä Hong Kongin kaduilla nyt tapahtuu, onkin ehkä suurin haaste Kiinan johdolle sitten 1990-luvun alun Tian'anmen-aukion tapahtumien.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Hong Kongin asema Kiinan osana on melko pitkälti verrattavissa autonomiseen Suomeen Venäjän vallan aikana. Keisari oli luvannut Suomelle privilegioita, joita noudatettiin pitkin 1800-lukua vaihtelevasti. Samalla tavalla kuin Hong Kong on säilyttänyt brittiläisen oikeusperinteen, vasemmanpuoleisen liikenteen ja englannin kielen toisena "virallisena" kielenä, Suomen Suuriruhtinaanmaa säilytti vastaavanlaiset perinnöt Ruotsista. Kovinkaan paljoa kulttuurivaikutusta ei Suomelle tullut Venäjältä tuon yli sadan vuoden periodin aikana.

Pekingin tulkinta luvatuista "vapaista vaaleista", jota tulkintaa vastaan nuoriso nyt Hong Kongissa protestoi, ei kuitenkaan ole yhtä raju toimenpide kuin helmikuun manifesti, jolla de facto pyrittiin lakkauttamaan Suomen autonomia. Siitä huolimatta Hong Kongissakin on näiden vastarintaliikkeen edustajien ohella myös suuri "paasikiviläinen" myöntyväisyyslinja, joka luottaa siihen, että Hong Kongin etu on pikemminkin taipua kuin taittua.

Hong Kongissa ei ole varsinaista lehdistösensuuria, vaan valtalehti South China Morning Post on vain piirun verran muuttanut viestintänsä sävyä sen jälkeen kun Hong Kong liitettiin virallisesti Kiinan osaksi. Vielä Tiananmenin verilöyöyn aikana lehti kirjoitti hyvinkin kärkevästi Pekingin hallituksen terrorista kansalaisiaan kohtaan, mutta tänä päivänä se yleensä kertoo negatiiviset asiat vain uutisina Kiinasta ilman kovin tuomitsevaa kommentointia. Lehti siis sensuroi itse itseään samalla tavalla kuin Suomen medialla oli tapana ennen Neuvostoliiton luhistumista.

Ei kuitenkaan ole odotettavissa, että Kiina ryhtyisi Hong Kongissa varsinaiseen väkivaltaiseen aseelliseen väliintulo-operaatioon, koska pelko siitä, että Hong Kongin tapahtumat leviäisivät mannerkiinaan, on aika turha. Mannerkiinalaiset mieltävät Hong Kongin edelleen ulkomaaksi, jonne tarvitaan matkustusasiakirjat ja jossa on tullimuuri, jolla on eri raha ja tyystin erilainen talous sekä yhteiskuntajärjestelmä. Silti on toki mielenkiintoista seurata miten tilanne hoidetaan pois päiväjärjestyksestä. Vuoden 2017 vaaleihin on vielä pitkä aika.

Risto Koivula

Taustalla on Kiinan irrottautuminen petrodollarista. Siihen suuntaan Hong Kong ei vaikuta mitään. Se suunta on ja pysyy.

Toimituksen poiminnat