Hallitusvaihtoehdoista on parempi keskustella etukäteen
SDP:n varapuheenjohtaja Sanna Marin esitti tänään kannanoton, jonka mukaan hän näkisi SDP:n jatkossa mieluummin muussa kuin kokoomuslaisen pääministerin johtamassa hallituksessa. Marinin mukaan kokoomuksen ja SDP:n arvopohjat eroavat toisistaan niin selkeästi, että hallitusyhteistyö on ollut tunnetusti ajoittain vaikea. Keskustelunavaus on mielestäni tervetullut, vaikka on toisaalta hyvä varoa sulkemasta etukäteen pois mitään hallituspohjaa.
Ensi kevään eduskuntavaaleihin on nyt aikaa reilu kahdeksan kuukautta. Ensi syksynä poliittisella kentällä ehtii vielä tapahtua paljon, mutta ei ole ennenaikaista alkaa puhua vaaliasetelmista. Suomalaisen poliittisen järjestelmän tunnettu ongelma on, että äänestäjän on etukäteen vaikea tietää, antaako kannatuksensa porvarihallitukselle, sinipunalle, punamullalle tai vai kenties jollekin muulle pohjalle. Hallitusneuvotteluissa erilaisia poliittisia ideologioita edustavat puolueet sorvaavat vaaliohjelmistaan kompromissin, jonka toteuttaminen käytännössä saattaa olla haasteellista.
Ratkaisuksi edellä mainittuun ongelmaan on meillä aika-ajoin ehdotettu menemistä Ruotsin malliin, jossa vaaleihin mentäisiin selkeinä blokkeina. Ruotsissa blokit on ollut mahdollisia muodostaa, koska toisin kuin meillä kummassakin pääleirissä, on siellä kannatukseltaan yksi johtava puolue. Tässä järjestelmässä on tunnetut ongelmansa. Ruotsin ensi syksyn vaalien lähestyessä osa puolueista onkin korostanut tarvittaessa valmiutta blokkirajat ylittävään yhteistyöhön.
Suomeen meille vierasta blokkipolitiikkaa ei kannatta yrittää väkisin istuttaa. Asiapohjaista keskustelua siitä, miten puolueiden vaaliohjelmat vastaavat toisiaan ja kenen kanssa ne ovat valmiit yhteistyöhön, olisi hyvä kuitenkin ajoissa käydä. Sen tulisi oikeastaan olla erinäisten vaalikeskustelujen ykkösteema, sillä yksikään puolue ei tule varmuudella tätä maata yksin johtamaan. Suomen tulevaisuuden haasteet ovat tällä hetkellä sitä luokkaa, että tarvitsemme mahdollisimman toimintakykyisen hallituksen seuraavien eduskuntavaalien jälkeen.
Aika moni muukin (kuin demari) tietysti näkisi SDP:n mielellään muussa kuin Kokoomuksen ja varsinkaan Stubbin johtamassa hallituksessa…
Blokkipolitiikkaan päästäisiin Suomessa helposti, jos sitä kaivataan, ottamalla vaaleissa käyttöön vaalirenkaat. Silloin vaaleissa olisi todennäköisesti vastakkain kaksi tai kolme blokkia, joilla olisi kullakin kokonaisvaltainen hallitusohjelmaehdotus. Vaalien jälkeen puolueet eivät olisi kuin moraalisesti sidottuja blokkipohjiin ja -ohjelmiin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vaalirengas
Ilmoita asiaton viesti
Oli todella typerä virhe SDP:ltä lähteä hallitukseen. Enää ei tällaista kannata yrittääkään ja tuskin edes tulee. Blokkijärjestelmään en ota kantaa.
Ilmoita asiaton viesti
Vaalirenkaiden sallimisen sijasta vaaliliitotkin tulisi kieltää. Ne ovat jäänne ajalta, jolloin laki ei tuntenut puolueita. Valitsijayhdistysten oikeus asettaa ehdokkaita pitäisi tietenkin säilyttää.
Ihan kiva olisi muuten äänestää puoluetta, jonka jäsenistöön ei kuulu Evgenia Hildén-Järvenperä:
http://www.antifa.fi/2013/02/stalin-oli-ystavallin…
Ilmoita asiaton viesti
Kohudosentti näyttää luulevan, että Mikko Elo on valtioneuvos. En osaa sanoa, kumpi on suurempi pelle. Voisiko edes Krista Kiuru selväkielisesti sanoutua irti näistä tyypeistä porilaisdemariuden keulakuvina:
http://kohudosentti.blogspot.fi/2014/07/venaja-ukr…
Ilmoita asiaton viesti
Mikko Elon titteli on korjattu Bäckmanin blogiin: ”valtiopäiväneuvos ja Euroopan neuvoston kunniajäsen”. Valtiopäiväneuvos hän toki on. Valitettavasti kai edelleen tai jälleen demarikin.
Ilmoita asiaton viesti
”Suomalaisen poliittisen järjestelmän tunnettu ongelma on, että äänestäjän on etukäteen vaikea tietää, antaako kannatuksensa porvarihallitukselle, sinipunalle, punamullalle tai vai kenties jollekin muulle pohjalle. ”
Kuinkahan yleinen tällainen ongelma on?
Itse näen paljon suurempana ongelma puolueiden taipumuksen vaalien jälkeisenä päivänä unohtaa se ohjelma jolla vaaleissa ajelivat.
Erinomainen esimerkki tästä on sosiaali ja terveydenhuollon ongelmat, jotka ratkaistaan aina neljän vuoden välein.
Jotenkin kirjoituksesta tulee olo, että tuuliajon aallonpohjalla oleva entinen suurpuolue haluaisi sopia jo seuraavan vaalituloksen etukäteen.
Lienet se on ”torjuntavoitosta” seuraava askel.
Ilmoita asiaton viesti
Suo siellä vetelä täällä. Jos nyt ryhdytään keskustelemaan hallituspohjasta, nin se häiritsee nykyisen hallituksen toimintaa. Kansanvaltaan mielestäni kuuluu, että vaalien voittajat selvittelevät ensin yhteistyömahdollisuuksiaan. Sovittava hallitusohjelma ratkaisee pohjan. Sdp:n ei pidä asettua ennen vaaleja minkään hallituspohjan panttivangiksi. Tärkeintä on juuri nyt tehdä mahdollimman hyvää työtä hallituksessa, onnistua ehdokashankinnassa ja lähteä mahdollisimman yhtenäisenä tuleviin vaaleihin. Osallistumisesta hallitukseen päättää puoluevaltuusto. Hallituspohjasta ehditään käydä keskustelut hyvin vaalien jälkeen. Aivan toinen asia on sitten, jos Suomessakin mennään plokkipolitiikkaan. Nyt tämä ei ole näköpiirissä. Hallituspohjakeskustelut saattaisivat vaikuttaa negatiivisesti äänestysaktiivisuuteen, sillä moni voisi kokea, ettei äänestämisellä ole mitään vaikutusta.
Ilmoita asiaton viesti
Vihdoinkin demarien johdosta kuuluu järjen ääntä, kun varapuheenjohtaja Sanna Marin toteaa, että ei ole viisasta istua Kokoomus-vetoisessa hallituksessa, koska Kokoomuksen ja Sdp:n arvot ovat kaukana toisistaan, suurelta osin aivan vastakkaiset.
Sdp:n on ollut täyttä hulluutta istua Kokoomus-johtoisessa kabinetissa ja vieläpä valtiovarainministerin paikalla. Se on perussyy demarien karmean katastrofaaliseen kannatukseen.
Jotta ensi vuoden eduskuntavaalit eivät menisi Sdp:n ja vasemmiston kannalta aivan penkin alle, demarien olisi pikimmiten hakeuduttava irti nykyhallituksesta. Tämä on ilmiselvää, kun on seurannut nykyisten ”sekametelisoppahallituksien” epätoivoisia toimia pitkän maailmanlaajuisen talouskriisin keskellä.
Voisi kysyä, miksi meillä ei kokeilla ruotsalaismallisia hallitusalliansseja tai peräti brittiläismallisia hallituskoalitiota.
Suomi on kaukana sivistysvaltioiden demokratiasta, jos kolmen tai neljän keskisuuren puolueen puheenjohtajien kesken käydään vaalikilpailua pääministerin pallista. Onko tosiaan pääministerin paikka annettava sille, joka saa noin viidenneksen annetuista äänistä? Hänellä on sitten vapaat kädet valita hallituskoalitio ympärilleen. Tuntuu tönköltä.
Tällainen järjestelmä, jossa puolueet menevät vaaleihin ”sammutetuin lyhdyin”, on arpajaispeliä. Kyllähän äänestäjien pitäisi voida tietää, millaisen hallitusvaihtoehdon hyväksi hänen äänensä menee. Toisin sanoen puolueiden olisi jo ennen vaaleja ryhmityttävä hallitusalliansseiksi tai hallituskoalitioiksi.
Ruotsissa voi vaaleissa valita sosialidemokraattien ja porvarien välillä. Sosialidemokraattien johtamaan allianssiin liittyvät vihreät ja vasemmistopuolue. Ne tukevat sosialidemokraattista hallitusta, vaikka eivät aina menekään ministereiksi hallitukseen. Toisin sanoen allianssipuolueiden vaalikannatus ratkaisee, saavatko sosialidemokraatit hallitusvallan. Oikeissa demokratioissa on valittavina selviä hallitusvaihtoehtoja.
Suomessa sen sijaan puolueet ovat pelkkää mössöä. Vaaleihin mennään tietämättä, millaisen hallituksen taakse ääni loppujen lopuksi menee. Viime vuosien kokemuksen perusteella voidaan sanoa, että meillä Suomessa mikä tahansa puolue voi istua minkä tahansa toisen puolueen kanssa ”sekametelisoppahallituksessa”. Eihän se ole mitään parlamentaarista demokratiaa.
Tein ehdotuksen blokki- tai allianssivaaleista viimeksi Suomen Kuvalehdessä 4.7. ja Helsingin Sanomissa 20.7.
Sdp:lle Kokoomus on ilman muuta sopimattomin hallituskumppani. Erityisen tuhoisaa demarien kannatukselle on, jos Sdp istuu valtiovarainministerin paikalla toteuttamassa Kokoomuksen talouspolitiikkaa.
Ehdotin jo ennen 2011 vaaleja hallituskoalitioiden välistä pääministerivaalia. Esitystä ei haluttu kuunnella. Nyt olisi korkea aika siirtyä Suomessakin aitoon länsimaiseen parlamentaariseen demokratiaan.
Ilmoita asiaton viesti
Hallitusvaihtoehdoista on toki viisasta keskustella ennakkoon, mutta keskustelun pohjalta ei pidä lyödä lukkoon mitään varmaa kantaa, millaista kokoonpanoa ei missään tapauksessa hyväksytä tai toisaalta niin, että vain tällainen kokoonpano kelpaa. Lopullisen ratkaisun pohjana on vaalitulos ja seuraavan hallituksen ohjelma. Jos siitä ei kelvollista synny, kai sitten alkaa se kuuluisa kissanpoikien pesu.
Ilmoita asiaton viesti
Pitäisi alkaa keskustella siitä, mitä Suomen taloudelle tehdään lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä. Muistellaanpa mitä viimeksi tapahtui, kun hölmöilimme kiinteän valuuttakurssin kanssa:
https://drive.google.com/file/d/1QYZOAvNOaoLjrUxph…
Lopulta kun lensimme romuna ulos, markka tippui 40% dollariin nähden.
Nykyinen euro vaatii meiltä kaksi asiaa:
1. Kertaluonteisen sopeutuksen tähän nykyiseen tilanteeseen, jossa emme pysyneet Saksan kyydissä rahapoliittisessa mielessä.
2. Pysyvät rakennemuutokset, jotka mahdollistavat kiinteässä valuuttakytköksessä elämisen.
Etenkin SDP:ltä tämä vaatisi paljon rehellisyyttä. Heidän pitäisi selittää äänestäjilleen ja koko kansakunnalle mitä on tekeillä. Valuuttakurssille on rakennettava vaihtoehtoinen sopeutusmekanismi talouteemme. Se vaatii työlainsäädännön ja nykyisenlaisten AY-liikkeiden täydellistä jyräämistä.
Ainoa realistinen vaihtoehto lienee KOK+KESK+SDP ”konsensushallitus”, joka jyrää tarvittavat päätökset läpi. Nämä toimet tulevat luultavasti olemaan sellaisia, että pitäisi miettiä miten ihmiset selviävät tästä. USA-tyylinen konkurssilainsäädäntö olisi luultavasti hyvä idea.
Ilmoita asiaton viesti
Viljo Heinonen kirjoitti, kommentti 7:
”Hallitusvaihtoehdoista on toki viisasta keskustella ennakkoon, mutta keskustelun pohjalta ei pidä lyödä lukkoon mitään varmaa kantaa, millaista kokoonpanoa ei missään tapauksessa hyväksytä tai toisaalta niin, että vain tällainen kokoonpano kelpaa. Lopullisen ratkaisun pohjana on vaalitulos ja seuraavan hallituksen ohjelma. Jos siitä ei kelvollista synny, kai sitten alkaa se kuuluisa kissanpoikien pesu.”
Tällainen toimintalinja ei toisi mitään muutosta nykyiseen demareille katastrofaaliseen tilanteeseen. Jos Sdp haluaa saada takaisin potentiaaliset kannattajansa, jotka ovat paenneet muihin puolueisiin ja nukkuviin, linjaa on viipymättä muutettava.
On hakeuduttava nopeasti eroon nykyhallituksesta esittämällä tiukkoja vaatimuksia, joihin pääomapuolueet eivät voi suostua.
Sen jälkeen on muodostettava ensi vuoden vaaleja varten allianssi eli demarien kannalta hyväksyttävien puolueiden liittouma eli allianssi, joka on valmis muodostamaan vaalien jälkeen hallituksen, jos saa taakseen enemmistön tai ainakin suuremman kannatuksen kuin sen vastustajaksi asettuva allianssi.
Nämä järjestelyt eivät vaadi mitään muutoksia vaalilakeihin. Kysymys on puolueiden välisistä sopimuksista. Ensi vuonna on siis käytävä vaalit hallitusallianssien välillä.
Puolueiden välinen ”pääministerivaali” ei ole oikeaa demokratiaa eikä parlamentarismia. Se on myös johtanut Sdp:n kannatuksen katastrofaaliselle uralle.
Ilmoita asiaton viesti
Kun Suomi nyt on hallitsemattomassa luisussa kohti ylivelkaantumista, teollista taantumista ja kaikkinaista voimattomuutta, voidaan toki ajatella positiivisesti: hyvinhän me on pärjätty – tälle vuosikymmenelle asti!
Kataisen-Urpilaisen hallitus ja sen (vain vähän suppeampi) seuraaja Stubb-Rinne ovat olleet ideologisia postimyyntiluetteloita, joissa määrä on korvannut laadun ja tarjonnan runsaus juonen. Tapahtumat, joista luuserikabinetin kokoaminen alkukesällä 2011 seurasi, on käyty läpi moneen kertaan.
Ns. blokkiasetelma, jonka pohjalta sekä käytäisiin vaalikampanja että muodostettaisiin hallitus, olisi ilman muuta nykykäytäntöä parempi. Meikäläiset poliitikot ovat kuitenkin mieltyneet vastuuttomaan iskulauseeseen ”vaalitulos ratkaisee”, mikä heidän mielestään on hyvä syy olla hiiskumatta hallitustavoitteista. Se merkitsee tosiasiassa sammutettuja lyhtyjä ja mustia hevosia, suomalaisesta vaalikäytännöstä tuttuja epädemokraattisuuteen viittaavia kielikuvia.
Ilmoita asiaton viesti
Sekä Uotilan että Kokon ohjeilla päädytään umpikujaan. Jo lähtökohta ”On hakeuduttava nopeasti eroon nykyhallituksesta esittämällä tiukkoja vaatimuksia, joihin pääomapuolueet eivät voi suostua.” on kestämätön.
Tällaisen asenteen taustalla ilmeisesti on jo hyvän aikaa sitten vanhentunut luokkajakoyhteiskunta pääoman omistajiin ja työväestöön. Luokkajako on toki taustalla olemassa, mutta nykyisessä Suomessa ja koko maailamssakin jako on hyvin monisäikeinen.
Tuli tässä vain mieleen keskustelu, jonka kävin vuosikymmeniä sitten Kiljavan opistolla ruokajonossa. Edessäni oli tulipalokommunisti, joka puhui Marxin teoriasta, jonka mukaan maailma muuttuu. Totesin siihen sivullisena, niinpä, määrälliset muutokset johtavat laadullisiin eroihin. Sehän on yksi Marxin perusmääritelmistä.
Ei se täällä toimi, kun meillä on tämä kapitalistinen järjestelmä, oli nopea ja tyhjentävä vastaus. Mitäpä tuohon oli lisättävää. Kaveri uhosi marxilaisuutta, mutta ei ollut lainkaan perillä teoriasta. Näitä meillä riittää. Sen kuitenkin olen elämän varrella havainnut, että oikeaoppisimmat ovat useimmiten eniten väärässä.
Ilmoita asiaton viesti
Viljo Heinonen kirjoitti, kommentti 11:
”Sekä Uotilan että Kokon ohjeilla päädytään umpikujaan. Jo lähtökohta ”On hakeuduttava nopeasti eroon nykyhallituksesta esittämällä tiukkoja vaatimuksia, joihin pääomapuolueet eivät voi suostua.” on kestämätön.
Tällaisen asenteen taustalla ilmeisesti on jo hyvän aikaa sitten vanhentunut luokkajakoyhteiskunta pääoman omistajiin ja työväestöön. Luokkajako on toki taustalla olemassa, mutta nykyisessä Suomessa ja koko maailamssakin jako on hyvin monisäikeinen.”
Ehdotuksellani tarkoitan sitä, että tästä Kokoomus-vetoisesta ”sekametelisoppahallituksesta” ei sovi lähteä ilman syytä ja perustetta. Pätevä syy olisi ilman muuta se, että hallitukselta vaadittaisiin enemmän sosialidemokraattista talouspolitiikkaa. Nyt rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät köyhtyneet. Voitaisiin vaatia, että esimerkiksi varallisuusvero olisi palautettava. Sen poisti takavuosina joku vähä-älyinen valtiovarainministeri.
Vasemmistoliitto jätti hallituksen – ja heti kannatus kääntyi nousuun. Sdp:lle Kokoomus on kaikista puolueista vähiten sopiva hallituskumppani. Erityisen haitallista demareille on istua valtiovarainministerin paikalla Kokoomus-vetoisessa hallituksessa. Siitä Sdp:n kannatuskehitys on vakuuttava todiste. Tältä paikalta olisi päästävä pois hyvissä ajoin ennen ensi vuoden vaaleja. Muuten hukka perii demarit.
Allianssivaalit tarkoittaisivat yksinkertaisesti vain sitä, että tavallisen kansan eli ”meidän 99 prosentin” etuja ajavat puolueet toteaisivat kannattavansa niin paljon samansuuntaisia asioita, että ne pyrkisivät muodostamaan yhteishallituksen vaalien jälkeen, jos tuo allianssi saisi enemmän tukea kansalta kuin pääomapiirien eli ”sen yhden prosentin” etuja ajava allianssi.
Pääministeri Stubb edustaa tuota ”yhtä prosenttia”. Hänen vaalikampanjaansa ovat tukeneet rahallisesti maan ökyrikkaat ja jopa venäläiset oligarkit.
Tämä ei ole ollenkaan mitään ”marxilaisuutta”. Tämä on normaalia parlamentaarista demokratiaa, jota noudatetaan kaikissa pohjoismaissa, Britanniassa, Australiassa jne.
Ilmoita asiaton viesti
Tulonjako on koko läntisessä maailmassa Amerikka mukaan lukien 90 -luvusta alkaen ollut tulo- ja omaisuuseroja kasvattava. Pääomatulot ovat nousseet jopa tuottavuutta nopeammin ja sen päälle rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät köyhtyneet. Kysymys ei ole vain Vanhasen ja Kataisen hallitusten politiikasta, vaan pitkän ajan kehityksestä.
Kaikkein olennaisin muutos tämän tulonjakokäänteen aikana on ollut pääomien vapaa liikkuminen ja sijoitustoiminnan laajeneminen käsittämään kaiken maailman optiot ja futuurit.
Lainaan alkuun pätkän Riikka Söyringin blogia: ”Samana ajanjaksona liian-isoja-kaatumaan pankit (SiFi) ovat kasvaneet 37% suuremmiksi ja johdannaiskupla on paisunut noin 710 biljoonan dollarin kokoon. Maailman yhteenlaskettu velka on kasvanut vuoden 2007 jälkeen 40 prosenttia (yli $100 biljoonaa).” http://riikkasoyring.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1721….
Kun kaikki raha, tyhjäänkin sijoitettu on jonkin velkaa ja kun kaikelle velalle haetaan korkotuottoa, on kaikki tuo tyhjään sijoitettu velkavuori reaalitalouden rasitteena. Siitä on päästävä. Muuten koko talous romahtaa.
Oma esitykseni tilanteen korjaamiseksi on, että kaikki johdannaiskaupat eriytetään varsinaisesta pankkien välitystoiminnasta pelitoiminnaksi, jota se puhtaasti onkin. Samalla tälle toiminnalla pitää säätää vähintään 30 prosentin vero liikavaihdosta laskettuna, eikä pelitappioita korvattasi kenellekään miltään osin. Valitettavasti vain hyvin vähän on poliitikkoja, jotka tämän ymmärtävät ja nekin, jotka ymmärtävät, eivät seurausten pelossa uskalla puuttua asiaan.
Ilmoita asiaton viesti
Viljo Heinonen kirjoitti, kommentti 13:
”Oma esitykseni tilanteen korjaamiseksi on, että kaikki johdannaiskaupat eriytetään varsinaisesta pankkien välitystoiminnasta pelitoiminnaksi, jota se puhtaasti onkin. Samalla tälle toiminnalla pitää säätää vähintään 30 prosentin vero liikavaihdosta laskettuna, eikä pelitappioita korvattasi kenellekään miltään osin. Valitettavasti vain hyvin vähän on poliitikkoja, jotka tämän ymmärtävät ja nekin, jotka ymmärtävät, eivät seurausten pelossa uskalla puuttua asiaan.”
Kuvaat erinomaisesti viime vuosien talouskehitystä, ökyrikkaiden ja banksterien yksinvaltaa. Esität myös hyviä keinoja epäkohdan korjaamiseksi.
On kuitenkin ilmiselvää, että pääomapiirien eli ”sen yhden prosentin” johtama hallitus ei ikinä tartu noihin keinoihin, koska nykytilanne hyödyttää sen peruskannattajia.
Eikö silloin ole lievästi sanottuna hyväntahtoista hölmöyttä istua vieläpä valtiovarainministerinä tuollaisessa hallituksessa? Oikeaan parlamentaariseen allianssipolitiikkaan tottuneissa läntisissä demokratioissa tuollaista hallituspolitiikkaa hevosetkin nauravat.
Eikö siis Suomessakin olisi jo seuraavia vaaleja ajatellen kiireesti luotava vaaliallianssi ”meidän 99 prosentin” etuja ajavien puolueiden kesken? Jos tämä allianssi saisi 2015 vaaleissa enemmän kannatusta kuin ”sen yhden prosentin” hallitusallianssi, saataisiin uusi kabinetti, joka ryhtyisi ajamaan hallituksessa ”meidän 99 prosentin” etuja.
Nyt alkaa olla jo aika vähissä. On viimeinen mahdollisuus vaikuttaa 2015 vaaliasetelmiin. Ellei mitään tehdä, valtiovarainministerin puolue saa niskaansa kaiken kritiikin harjoitetusta bankstereita hyödyttävästä politiikasta.
Olisi mielenkiintoista kuulla myös blogistin mielipide näistä asioista. On erinomaista, että SDP:n varapuheenjohtaja Sanna Marin on huomannut vakavan tilanteen, tunnistaa ja tunnustaa ongelman ja vaatii muutosta.
Ilmoita asiaton viesti
Eivät edes tyhjän virtuaaliomaisuuden haalijat hyödy nykytilanteesta, joka johtaa umpikujaan eli talousromahdukseen. Ei asia ole niin, että vain köyhät ja ns. työväki ymmärtää, mitä pitää tehdä tilanteen parantamiseksi. Kysymys on yhteiskunnallisesta oivalluksesta.
Muistutan, että Suomessakin työväenliikkeen perustajissa oli useita aatelisia, joilla oli varakkuutta, mutta heillä oli myös oivallusta, miten tilanne pitää muuttaa yhteiskunnan kannalta kaikille paremmaksi. Ei nytkään ole niinkään kysymys paatuneisuudesta ja kasvaneesta alistamisen halusta, vaan tietämättömyydestä.
Kun yhä laajemmat piirit ymmärtävät, mikä on kokonaisuuden kannalta parasta, siitä alkaa muutos. Jos eivät ymmärrä, tulee talousromahdus. Minä uskon vielä, että pakkotilanteessa ymmärrys kasvaa ja romahdus on vältettävissä. Sen ensimmäinen edellytys on tulonjaon muuttaminen pienituloisten hyväksi. Kun sitä kautta saadaan talous elpymään, hyötyvät siitä kaikki, myös ne varakkaat, jotka eivät vielä ymmärrä edes omaa etuaan.
Ilmoita asiaton viesti
Viljo Heinonen kirjoitti, kommentti 15:
”Kun yhä laajemmat piirit ymmärtävät, mikä on kokonaisuuden kannalta parasta, siitä alkaa muutos. Jos eivät ymmärrä, tulee talousromahdus. Minä uskon vielä, että pakkotilanteessa ymmärrys kasvaa ja romahdus on vältettävissä. Sen ensimmäinen edellytys on tulonjaon muuttaminen pienituloisten hyväksi. Kun sitä kautta saadaan talous elpymään, hyötyvät siitä kaikki, myös ne varakkaat, jotka eivät vielä ymmärrä edes omaa etuaan.”
Kuvailet taas erinomaisesti nykyistä talouspolitiikkaa, joka ajaa ennen kaikkea rikkaiden etuja.
Kysyn taas, eikö tähän olisi syytä saada nopea käänne niin kuin Sdp:n varapuheenjohtaja Sanna Marin ehdottaa.
Paras keino olisi hakeutua ulos nykyhallituksesta ja muodostaa ensi vuoden vaaleihin ”meidän 99 prosentin” hallitusallianssi. Ei ole järkevää enää suostua puolueiden väliseen ”pääministerivaaliin”, älyttömiin hallitusneuvotteluihin ja ”sekametelisoppahallitukseen”, jossa pääomapiirit määräävät talouspolitiikan suunnan.
Eikö tämä olisi järkevää? Muuten ”meidän 99 prosentin” etuja ajava hallitus saattaa syntyä vuoden 2015 vaalien jälkeen ilman Sdp:tä, joka on menettänyt kannatuksensa ja maineensa.
Ilmoita asiaton viesti