Ville Jalovaara Helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu kommentoi ajankohtaisia poliittisia ja yhteiskunnallisia tapahtumia

Matkustajakoneet ohjusten maalitauluina

Jokainen lentokoneessa matkustanut varmasti on pohtinut viime päivänä MH 17:sta lennon kohtaloa, joka osoittaa, että nykyaikana melkeinpä kuka tahansa voi joutua sodan siviiliuhriksi. Vastaavia tapauksia on sattunut aiemminkin. Lentomatkustaminen on arkipäivää ja kriisivyöhykkeitä, joissa korkealle tavoittavia ilmantorjuntaohjuksia löytyy, on eripuolilla maailmaa. Konfliktit eivät tunne rajoja, siksi niiden rauhoittaminen on kaikkien kansalaistensa turvallisuudesta huolta kantavien maiden yhteisellä vastuulla.

MH 17:sta alas ampuminen Itä-Ukrainassa on ulkoministeri Erkki Tuomiojan eilistä lausuntoa lainaten joukkomurha, joka on kansainvälisesti tutkittava ja jonka tekijät ja aseiden toimittajat tulisi saattaa teoistaan oikeudelliseen vastuuseen. Se, että tämän päivän uutiset kertovat turmapaikalle saapuneiden ETYJ:n tarkkailijoiden työn estämisestä ei tässä suhteessa lupaa hyvää ja osoittaa, että kansainvälistä painostusta MH 17:sta kohtalon selvittämiseksi ja syyllisten saamiseksi vastuuseen tarvitaan enemmän. Aiemmat vastaavat tapahtumat osoittavat, että mitä enemmän aikaa tapahtuneesta kuuluu, sitä vaikeammaksi syyllisten löytäminen muodostuu. Tragedian uhrit ansaitsevat myös tulla arvokkaasti haudatuksi. Myös Suomen hallitus osoittaa toivottavasti yhdessä muiden EU-maiden kanssa aktiivisuutta siinä, että Itä-Ukrainan konfliktin kaikki osapuolet ja taustavoimat tulevat edesauttamaan tapahtumien selvittämistä ja uhrien kotiuttamista.  

Vastaavia tapauksia, joissa siviilikoneita luultu sotilaskoneiksi ja ammuttu alas on tapahtunut aiemminkin. Eniten nyt sattunutta muistuttaa heinäkuussa 1988 Persianlahdella tapahtunut alas ampuminen, jossa yhdysvaltalainen hävittäjäalus USS Vincennes luuli iranilaisen Airbus 300 matkustajakoneen olevan laivaa vastaan hyökkäysaikeissa oleva iranilainen F-14 hävittäjä ja tuhosi sen ohjuksella. Iran piti tekoa tahallisena, mutta Yhdysvallat myönsi erehdyksensä ja maksoi uhrien omaisille mittavat korvaukset.  Lokakuussa 2001 Ukrainan armeijan sotaharjoituksesta sattunut ohjuksen - ilmeisesti - vahingonlaukaus puolestaan pudotti venäläisen Sibir-yhtiön Tu-154-matkustajakoneen Mustaanmereen. 

Myös suomalainen kone on ilmeisesti ainakin kerran ollut vaarassa saada ohjuksen kylkeensä. Helsingin Sanomat kertoi tammikuussa 2003 vuonna 1994 sattuneesta tapauksesta, jossa Finnairin Helsingistä Rhodokselle lentäneen A300-tilauslennon ohjaajat näki ilmeisesti harjoitustarkoituksessa laukaistun ohjukseksi arvioimansa esineen koneen nokan edessä 10 kilometrin korkeudessa Minskin lähellä Valko-Venäjällä. Suomessa tapausta tutkittiin julkisuudelta suojassa. Valko-Venäjä kielsi jyrkästi tapahtuneen, joten tapahtumien tarkka kulku jäi epäselväksi.  

Maasta laukaistujen ohjusten ohella matkustajakoneet ovat myös useita kertoja joutuneet hävittäjäkoneiden ohjusten maalitauluiksi. Tunnetuin näistä tapauksista sattui syksyllä 1983, kun Suhoi-hävittäjä ampui alas Sahalinin niemimaan lähellä Kaukoidässä Neuvostoliiton ilmatilaansa harhautuneen eteläkorealaisen matkustajakoneen. Kutein usein siviilikoneiden alas ampumisissa, syistä, jotka johtivat korealaiskoneen tuhoon, on edelleen epäselvyyttä. Sama peittelyn ja kieltämisen kehä uhkaa nyt peittää MH 17:sta kohtalon, jos tutkintaa ei saada pikavauhtia käyntiin kansainvälisessä valvonnassa.

Aiemmin tänä vuonna toisen koneensa Tyynelle valtamerelle kadottaneelle Malaysian Airlinesille MH 17 tuhoutuminen on murhenäytelmä, joka uhkaa koko maan kansallisen lento-yhtiön tulevaisuutta, sillä matkustajat alkavat helposti välttää yhtiön koneita toistuvien menetysten jälkeen.

Itä-Ukrainan, Lähi-idän, Afganistanin konfliktien aikana kuka tahansa sivullinen on vaarassa joutua lentomatkustajana sodan siviiliuhriksi. Erityisesti olkapäältä ammuttavia ilmatorjunta-ohjuksia on myös päätynyt konfliktien kautta merkittävässä määrin terroristien käsiin, jotka ovat jo useasti käyttäneetkin niitä siviilikoneita vastaan. Kansainvälinen yhteisö on viime vuosian epäonnistunut näiden vaarallisten aseiden leviämistä ja käyttöä edesauttavien konfliktien rauhoittamisessa ja on toivottaa, että nyt tapahtuneen lentokonetragedian jälkeen YK:n ja muiden kansainvälisten järjestön kautta käytävien neuvottelujen puitteissa yhteistä tahtoa rauhan aikaansaamiseksi ja asevalvonnan lisäämiseksi alkaisi löytyä nykyistä enemmän. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Neuvostoliittoa ei voi asettaa vastuuseen jälkeensä jättäneestä aseistuksesta.

Käyttäjän ViljoRafaelHeinonen kuva
Viljo Heinonen

Neuvostoliittoa ei enää ole. Sen perillinen Venäjä pitäisi saada vastuuseen samalla tavoin kuin USA eli maksamaan korvauksia uhrien omaisille. Sen lisäksi varsinaiset syylliset pitää löytää ja saada oikeuden eteen. Samoin pitää ottaa kiinni ja tuomita ne huligaanit, jotka ovat haitanneet kansainvälisten tutkijoiden työskentelyä. Sellainen menettely on joukkosurman selvityksen estoa ja törkeää viranomaisen työn estämistä.

Erikseen kiitokset Jalovaaralle hyvästä analyyttisesta kirjoituksesta.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Ihmettelen sitä, että kansainvälinen yhteisö on niin avuton huligaanien suhteen.
Jos Ukrainassa on vielä Neuvostoaikaisia aseita, ne ovat kai Ukrainan vastuulla.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Lentomatkustamisen riskeistä ohjusosuma on tietysti vain yksi. Tv:ssä pyörinyt "Lentoturmatutkinta" on esitellyt ties kuinka monta muuta vaaraa, jotka siviili-ilmailua vaanivat.

Suomalaisen Kaleva-lentokoneen alasampumisesta on jo 74 vuotta. Silloinkin mukana oli varsin kansainvälinen matkustajisto, ja tuhotyön tekijöinä - hm - venäjää osaavat sotilastahot.

Käyttäjän Timo-PekkaMustakallio kuva
Timo-Pekka Mustakallio

On edelleen osoittamatta, että MH17 kuuluu alasammuttujen matkustajakoneiden luetteloon. Useat seikat viittaisivat koneen hajonneen palasiksi ilmassa - esimerkiksi siitä irronneet suuremmat osat, joissa murtuma noudattaa paneelien saumoja tai tukirakenteita eikä ole pirstaloitunut tai reunat riekaleisia - eli 17v vanha kone on saattanut kokea katastrofaalisen runkorikon. Ohjusosumaa vastaa puhuu myös nokijälkien puuttuminen, eikä suurin kokonaisuus (tulipallossa tuhoutunut, lie sisältänyt siipikohdan polttoainesäiliöine ja moottorit) videoleikkeen perusteella vetänyt perässään savu- tai tulivanaa kun se tuli maahan. Kone lensi korkealla (lentopinta 330) ja se oli ohjattu väistämään ukkosrintama. Lukemattomia lentokoneita on tuhoutunut ukkospilven hyvin rajuihin ilmavirtoihin jouduttuaan.

Odottakaamme perusteellisia tutkimustukoksia. Pidän järkyttävänä, että jotkut valtiomiehet puskevat uusia pakotteita tulevan tiistain EU-ulkoministerikokouksessa. Toivottavasti ministeri Tuomioja pitää kiinni vanhasta suomalaisperiaatteesta, että ensin tutkitaan ja sitten vasta hutkitaan. Ei todisteita = ei pakotteita. Huvin huipuksi Venäjän valtiolla ei VARMUUDELLA ole mitään tekemistä lentokoneturman kanssa, edes mikäli siihen todella olisi osunut ohjus. Mainitsitkin Sibir:in TU-154:n, eli valtiolliselta Ukrainalta on aiemminkin päässyt ohjuksia karkuun tuhoisin seurauksin.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

"Ohjusosumaa vastaa puhuu myös nokijälkien puuttuminen" - Buk-M1 -ohjus ei ole suunniteltukaan osumaan kosketukseen maalinsa kanssa, sillä sen 70 kg taistelulatauksen räjäyttää herätesytytin n. 17 m päässä maalista, jolloin syntyvä paineaalto murskaa lentokoneen sekunnin murto-osassa ilman, että mitään nokea edes ehtii muodostua. Mitään syttymistä ja siitä johtuvaa savu- tai tulivanaa ei välttämättä tarvinne muodostua koneen pirstoutuessa.

"Useat seikat viittaisivat koneen hajonneen palasiksi ilmassa" -niinhän siinä juuri tapahtuu, ohjuksen paineaallon iskiessä rajusti.

On aikamoista ilmailuviranomaisten suorittamien säännöllisten lentokelpoisuustarkastusten ja valmistajan kokemuksen aliarvioimista liittää koneen hajoaminen lentotekniseen syyhyn, joka ei koskaan tuhoa konetta näin salamannopeasti ja kerralla.

Käyttäjän Timo-PekkaMustakallio kuva
Timo-Pekka Mustakallio

Olin erään toisen puheenvuorokommentin yhteydessä luetellut ainakin neljä Boeingin eri malleja kohdannutta painerungon hajoamista. Tatkastuksissa on jäänyt huomaamatta mm. epäasiallisesti tehtyjä korjauksia, korroosiota ja muidenkin valmistajien koneista tuttuja rahtitilan luukkujen pettämisiä. On myös pääpolttoainesäiliön räjähdys (TWA 800, B747), tai etäisempänä Trent-moottorisarjassa turbiinin pirstaloituminen (Quantasin Airbus 380). Ikävä kyllä tapauksia on - myös sellaisia, joissa kone on hajonnut ilmassa useaan palaan (em. TWA, China Airlines 611).

Emme voi tietää tarkemmin ennen kuin tallentimien tiedot on purettu. Eikö Sinulle ole vielä muistunut mieleen, että USA:n valmis tarina tapahtumista jo siinä vaiheessa kun viimeiset WC-paperinauhat olivat tuskin ehtineet pudota maahan rinnastuu oudosti John F. Kennedyn salamurhan jälkitilanteeseen, jossa muutama tunti laukausten jälkeen tapahtumat olivat "päivänselviä"?

Ohjusosuma on tietenkin mahdollinen. Hylyn tutkimus osaa ehkä aikanaan kertoa oliko sellaista, ja pystyy ehkä erottamaan oliko kyseessä SA-11/SA-17 vaiko kenties ilmasta ilmaan ammuttu ohjus. En ota kantaa syyllisiin tässä ohjusosuman vaihtoehdossa, mutta onnettomuusvaihtoehtokin on yhä olemassa. Moni muu seikka toki viittaisi "foul play"-suuntaan.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #10

Emme voi tietää tarkemmin, päästäänkö edes tallentimien tietoja koskaan purkamaan, jos niitä pitävät hallussaan sellaiset tahot, joilla on poliittisia syitä pyrkiä pimittämään tapahtumien kulku.

Koko lentoturvallisuudelta menee pohja pois, ellemme voi luottaa vuosikymmenten aikana kehitettyjen syvälle juurrutettujen turvallisuusrutiinien toimivan koulutettujen ihmisten tehdessä vastuullisesti oman työnsä ja valvoessa, että toisetkin ovat tehneet kunnolla omat osuutensa. Tekniset viat ovat nykyään harvinaisia matkustajaliikenteen lento-onnettomuuksien syinä - useimmissa tapauksissa onnettomuuksiin johtaa inhimillinen virhe. Ellei tekniseen turvallisuusjärjestelmään rutiineineen olisi luottamista, mikä tahansa lentohan saattaisi muuttua katastrofiksi, mikä ei tietenkään ole totta ottaen huomioon maailmanlaajuinen lentoliikenteen määrä.

On erittäin harvinainen yhteensattuma, jos itsessään harvinainen lentotekninen, sääilmiöistä johtuva tai muu asevaikutuksista riippumaton syy aiheuttaa 1) niin yhtäkkisen lentokoneen hajoamisen ilmassa pirstaleiksi, ettei miehistö ehdi ilmoittaa lennonjohdolle mitään (esim. yhden moottorin turbiinin hajoaminen tuskin sellaista aiheuttaisi) 2) tämä tapahtuu lentoreitillä juuri sisällissodan yläpuolisessa ilmatilassa 3) sillä taholla, joka kaikkein todennäköisimmin on vastuussa yli 10 000 metriin yltävien it-ohjusten tuomisesta alueelle, on kiihkeä tarve syyttää asiasta Ukrainan viranomaisia ja pakoilla omaa vastuutaan 4) Ukrainan tiedustelulla on tapahtumaan sopiva tallenne, jonka aitouden vahvistavat USA:n tiedusteluviranomaiset. Onnettomuusvaihtoehtoa voi pitää hyvin epätodennäköisenä asiaa kokonaisuutena arvioiden.

Jos tallentimien tiedot osoittavat kaiken lennolla rekisteröityneen tavanomaisesti koneen tuhoutumishetkeen saakka, ohjus on käytännössä varma onnettomuuden syy. Ilmasta-ilmaan -ohjusta laukaisemaan tarvitaan toinen lentokone, hävittäjä, josta pitäisi olla mm. tutkahavaintoja eri tahoilla - mistään sellaisesta ei ole tiedotettu julkisuuteen. Todennäköisimmäksi selityksi tähän mennessä jää it-ohjus, luultavasti juuri Buk-M1 -järjestelmästä peräisin oleva.

Käyttäjän Timo-PekkaMustakallio kuva
Timo-Pekka Mustakallio Vastaus kommenttiin #12

Eri liikkumismuodoista lentoliikenne on tilastollisesti turvallisin. Onnettomuuksia tapahtuu vähän, ja painerungon rikkoutuminen hyvin harvinainen (paineistuksen menetys toki sen verran mahdollinen, että liikennekoneissa on happinaamarit ja niiden käyttö esitellään ennen jokaista lentoa). Täydellinen turvallisuus ei valitettavasti ole mahdollinen, ei liioin tekninen turvallisuus. Ainakin itseäni, entisenä ilmailuharrastajana, huolestuttaa pystyvätkö nykyiset halpalentoyhtiöt tai talousvaikeuksissa painiskelevat "flag carrier":it (Malaysian Airlines on eräs näistä) ylläpitämään asiallista huolto-organisaatiota. Arvannet tunnelmani, kun joskus kauan sitten nousin Sterling:in muinaiseen Caravelleen (esimerkkinä yhtiöstä, jota ei enää ole) ja runko näytti olevan pääasiassa maalikerrosten ja pakkelin varassa. Kelläpä pidempään maailmalla vaeltaneella matkaajalla ei olisi vastaavia tarinoita kerrottavanaan...

Tallentimet, etenki CVR, pystynevät kertomaan MH17:n viime hetkistä. Äkillisen tapahtuman jälkeen (mikä se sitten olikin) ohjaamossa yritettäisiin ensin lentää konetta - jos se edes on enää lentokelpoinen - ja sitten vasta aloittaa radioliikenne hätätilasta. Jos runko on hajonnut välittömästi on luultavasti menetetty samalla sähkötkin. On useitakin tapauksia, joissa CVR:n ja/tai parametrien tallennus on katkennut katastrofin hetkellä, eivätkä ne tietenkään tunnista lentokoneen hajoamistapahtumaa. En usko, että separatisteilla olisi teknistä ekspertiisiä kajota tallenteisiin, tai motiiviakaan. Päinvastoin tallentimet ovat kriitisen tärkeitä, ja on siksi pidettävä huolta etteivät ne joudu kenenkään muun kuin ICAO:n kansainvälisten tutkijoiden käsiin. On jo tarpeeksi huolestuttavaa, että koneen valmistajan ja valmistusmaan edustajien on oltava mukana tutkimuksissa - huomioiden miten suuret poliittiset panokset USA:lla on pelissä. MH17:n tuhoutumisessa on outoja sattumia, siitä olemme samaa mieltä.

"Todisteena" olevasta äänitteessä on monia epäilyksiä, alkaen aikaleimasta mikä osoittaisi tallennuksen tapahtuneen jo ennen koneen tuhoutumista. Ainakin itseäni kummastuttaa myös, että USA käyttää "todisteina" esimerkiksi Youtubessa olevia tallenteita (esimerkiksi Buk-lavetista, joka ajelee maaseudulla ja josta yksi ohjus puuttuu), kun sillä kaiken järjen mukaan pitäisi olla tiedustelutietoja (vaikkapa AWACS-lentokoneen havainnot) tai muunlaista vahvaa näyttöä. Edelleen - jos näitä olisi - todisteiden olemassaolo olisi vahvistettu vain tunteja MH17:n maahansyöksyn jälkeen, eikä vasta päivien päästä kun Langleyn taiturit ovat ehtineet viritellä niitä väitteisiin sopiviksi. "Saddamin joukkotuhoaseet", muistathan? On vain kohtuullista, että valehtelusta erittäin painavassa asiassa (casus belli, ei sen vähempää!) kärähtäneen luotettavuus kyseenalaistetaan.

Aika Hollywoodia meille esitetään. Hyvä syy tonkia roskapönttöjäkin, josko totuus löytyisi.

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Vastuuseen pitää saada lentoyhtiöt, jotka säästäväisyyssyistä eivät kierrä sotatoimialueita. MH 17 koneen perässä lensi SAS puolitoista minuuttia myöhemmin.

Käyttäjän KasperKontola kuva
Kasper Kontola

Niin, lentohan oli Singapore Airlinesin, SASin ja Virgin Australian yhteinen codesharing -lento, jota SAS ei operoinut.

Käyttäjän JouniM kuva
Jouni Minkkinen

Käsittääkseni BUK:n ohjuslavetin tutkan kantamalla liikkui tuohon aikaan 55 lentokonetta eli aika vilkasliikenteiseen paikkaan ammuttiin tunnistamattomaan kohteeseen. Aika urveloita pitää BUK:n miehistön olla jos eivät ole käsittäneet että alueella on runsaasti siviililiikennettä.

Käyttäjän Timo-PekkaMustakallio kuva
Timo-Pekka Mustakallio

Tapaukseen MH17 liittyy hyvin omituisia piirteitä. Turmaa edeltäneinä päivinä Malaysian oli lentänyt selvästi eteläisempää reittiä, kun torstaina Kiovan lennonjohto oli osoittanut sen lentämään 100km pohjoisempaa, syynä ukkospilvien väistäminen. Useimmat meistä tietävät, että ukkospilviä syntyy nimenomaan sisämaahan, harvemmin meren päälle (normaali reitti olisi siis vienyt Asovan- ja Mustanmeren suuntaan). Lennonjohto ei liioin ollut sallinut sen nousta lentopinnalle 350 niin kuin lento pyysi, vaan piti sen alimmalla parittomalla lentopinnalla 330 lentosuunnan mukaisesti (tässä on tietenkin ristiriita: ukkospilviä väistääkseen lentokoneen pitäisi mieluummin lentää korkeammalla, alasinpilvien yli). Sattumoisin uusi reitti kulki juurikin... kas kummaa, Donetskin yli. Lennonjohdon tallenteet takavarikoitiin heti MH17:n kadottua tutkalta.

Venäläiset ovat väittäneet, että Ukrainan armeijan SA-17 olisi kytkenyt maalitutkansa päälle juuri kun kone tuli sen ulottuville, eli lukinnut MH17:n kohteena. Ohjuspatteri olisi sijainnut separatistialueen tuntumassa Ukrainan hallitsemalla alueella. Kuulemma tästä on todisteet, mutta niitä ei ole vielä esitetty julkisuudelle. On myös väitetty (en pidä lähdettä luotettavana), että kuljetuskone An-26 todella olisi ollut samaan aikaan ilmassa, että separatistit olisivat laukaisseet sitä kohti, ja että se olisi tullut maahan. Saadaanko näistä vahvistus eli todisteet onkin eri kysymys.

Olisi mielestäni kohtuullista pitää yhtenä skenaariona esillä väijytystä, eli MH17 olisi todellakin ajatettu tahallaan suoraan kriisialueen yli, separatistit saatu laukaisemaan legitiimiä syöttiä kohti, kun samalla Ukrainan ammattisotilaat olisivat pudottaneet siviilikoneen.

Miksi?

Ukrainan nykyhallinnon (välttääkseni kärjekkäämpää ilmaisua) sotatoimet separatisteja vastaan eivät ole menestyneet. Ukrainalaissotilailla on ollut selvästi vaikeuksia ampua maanmiehiään kohti, joiden kanssa vielä vajaa puoli vuotta sitten elettiin sovussa. Aseista ne luopuivat useita kertoja ilman vastarintaa, mukaan lukien kahdesta Buk-ohjuslavetista joiden on Ukrainan puolelta esitetty olleen epäkuntoisia. Separatistien riveihin on sen sijaan brutaalin kampanjan aikana siirtynyt vapaaehtoisia (puoliammattilaisia mm. poliisivoimista, nuoria siviilejä) Ukrainasta ja myös vapaaehtoisvoimia Venäjältä (vailla Venäjän valtion osallisuutta, USA:n vastaisen mielialan vuoksi - todellisia "freedom fighter":eita). Aseet ovat kaikilla osapuolilla NL:n perua venäläisvalmisteisia ja samoja, eli vaikeaa erottaa kuka mitkäkin niistä "omistaa".

Pitkä raakalaismainen ja tulokseton sisällissota on myös nostanut epäilyä Euroopassa (ei Venäjä-myönteistä vaan USA-vastaista, erityisesti Saksassa) sotatoimia ja Kiovan hallintoa vastaan. EU ei ole taloussiteiden takia ollut hanakka menemään mukaan USA:n pakotteisiin, koska ne vahingoittavat usean jäsenmaan Venäjän-kauppaa, erityisesti Saksaa jolla on vuosisataiset perinteet idänkaupasta. Olisi ajateltavissa - niin kauhealta kuin se tuntuukin - että Ukraina olisi yhteistuumin USA:n (virkamieskoneiston) kanssa pudottanut koneen tarkoituksella kirittää EU:ta mukaan Venäjän vastaisiin toimiin (niillä ei siis ole oikeudellista pohjaa: kytkökset ovat hatarien väitteiden varassa, ja hyvin epäuskottavia). Ukraina on toivotun yhteisrintaman sijaan lyönyt poliittista kiilaa EU-maiden ja USA:n välille. Myös USA:lle tärkeä TTIP on ollut vastatuulessa (tämä herkkupala täytyy mainita, koska siinä on kyse todella merkittävästä taloussiteestä, ja potentiaalisesti valtavista voitoista US-yhtiöille).

Miksi Malaysian? Lentoyhtiö on valtio-omisteinen (rahastojen kautta) ja ollut kehnossa talouskunnossa jo ennen MH370:n ja nyt MH17:n tapauksia. Malesia on ollut hyvää pataa Venäjän kanssa, kun taas sillä on ollut useita kärhämiä USA:n kanssa, jopa nöyryyttävä Bush nuoremman haastaminen sotarikoksista Irakissa - Malesia on islamistinen maa. USA ei ole ollut kovin avulias aiemmin kadonneen MH370:n etsinnöissä, vaan lähinnä ollut kiinnostunut oppimaan mm. Kiinan tiedustelukyvyistä. Jos pitäisi valita kohde moiselle hirmuteolle olisi Malaysianin koneen alas ampuminen yksi vähiten vahingollisista poliittisesti, ja runsaan EU-kansalaisten määrän takia tarkoituksiin tehokkain. Makaaberia, mutta jos ei ole estoja tuo kuvio olisi looginen. Ukrainan käyttäminen pyövelinä käy sekin hurjan skenaarion kanssa yhteen: maa on sekasorrossa, todisteet on helpohko hävittää, ja sen nykyhallinto epädemokraattisten voimien tiukassa otteessa joilla ei ole ollut estoja ryhtyä hirmutekoihin (Odessan massatuhopoltti 5/2014). Occamin partaveitsen mukaan yksinkertaisin selitys, vaikka se tuntuisi uskomattomalta, on tosi.

Mielestäni tässä on kohtuullisen uskottava eri lähteistä yhdistelty kuvaus tapahtumien kulusta ja motiiveista. Sen oikeaksi todistaminen... kas, siinäpä pulma.

"Arvosta ystävääsi, mutta arvosta totuutta enemmän" (Aristoteles)

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Mitä ihmeen järkeä olisi Ukrainan armeijalla tuoda sotatoimialueelle keskipitkän kantaman ilmatorjuntaa, kun separatisteilla ei tiettävästi ole käytössään lainkaan taistelulentokoneita?

Viestissä 11. on esitetty niin paksuja mielikuvituksellisia salaliittoteorioita, että niihin uskoakseen pitää olla varsinainen tosiuskovainen. Jos Occamin partaveitsellä on vastakohta, se on tässä.

Käyttäjän Timo-PekkaMustakallio kuva
Timo-Pekka Mustakallio

Totesin, että skenaario on "kohtuullisen uskottava" - yksi monien arvailujen joukossa, ja johdonmukainen jos eräs osapuoli on valmis hirmutekoihin. Hirmutekoja taas Ukrainassa on viimeisen puolen vuoden aikana ollut paljon. Separatistien (ja aika erikoisella tavalla Venäjän valtionkin) kytkeminen tapahtumiin, myötämielisyyden tuhoaminen ("character assassination") ei edellytä, että separatisteilla olisi ilmavoimia. Riittää, kun ohjataan siviilikone heidän alueensa yli ja ammutaan se alas rajan tuntumaan sijoitetulla ohjuspatterilla - Ukrainalla on niitä, ja sillä on myös ammattitaitoisia käyttäjiä osumaan tarkoittamaansa kohteeseen. Separatistien kyky osua tuollaiseen kohteeseen taas on kyseenalaistettu (muun muassa nimekäs Harvardissa opettava henkilö).

Lähdekritiikkiä olen käyttänyt. Ongelman ydinhän on, että viralliset "uskottavat" uutiskanavat jakavat edelleen vain yksipuolista näkemystä, eli toisenlainen näkökulma on painettu kansalaismielipiteen aluskasvillisuuden tasolle. Yritin putsata oudoimmat hörhöilyt pois. Pitäviä kiistattomia todisteita ei toistaiseksi ole esitetty... eikä mahdollisesti koskaan tulla saamaankaan mitä Ukrainan taivaalla tosiasiassa tapahtui. "Kontaminaatiota" ei ole esiintynyt ainoastaan onnettomuuspaikalla.

Valotin yhtä mahdollista skenaariota alasampumisen tapauksessa (onnettomuuttakaan ei siis vielä voi sulkea pois), jos lähdemme tutkimaan yhtä puheenvuoron kirjoittajan esittelemää väkivaltatekoa. Puolueettomuuteen kuuluu myös vilkaista mitä muut kuin oman näkökannan edustajat ovat sanoneet tai julkaisseet. Toisinajattelijoiden antia hieman yhdistelemällä syntyy koherentti vaihtoehto, "näinkin on voinut käydä". Olen Sinun kanssasi eri mieltä aika monesta asiasta - hyvä niin, mielipiteiden kirjoa pitää olla.

Occamin partaveitsen perusajatus on juurikin, ettei mitään vaihtoehtoista selitystä pidä hylätä vain koska se tuntuu ennakkokäsitysten valossa uskomattomalta tai hirvittävältä. Olen poltettu lapsi: en ajoissa huomannut, että ystävä olikin roisto, ja virheeni koitui minulle hyvin kalliiksi. Poliittista väriä asiassa ei ole.

Toimituksen poiminnat