Ville Jalovaara Helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu kommentoi ajankohtaisia poliittisia ja yhteiskunnallisia tapahtumia

Sarajevon laukaukset kaikuvat yhä Euroopassa

  • Franz Ferdinandin Sarajevossa 28.6.1914 käyttämä Gräf & Stift henkilöauto Heeresgeschichtliches Museumissa.
    Franz Ferdinandin Sarajevossa 28.6.1914 käyttämä Gräf & Stift henkilöauto Heeresgeschichtliches Museumissa.

Sata vuotta sitten Sarajevon kaduilla tapahtui salamurha, jonka historiallista merkitystä eripuolilla maailmaa näin viikkoina pohditaan. Nuo laukaukset aloittivat kehityksen, joka johti ensimmäisen maailmansodan syttymiseen kuukautta myöhemmin. Sodan, jonka piti olla ohi jouluksi, mutta joka kesti neljä vuotta ja vaati arviolta kuusitoista miljoonaa kuolonuhria.

Vierailin helmikuussa 2013 Itävallan pääkaupungissa ydinkeskustasta syrjässä olevassa Heeresgeschichtliches Museumissa, jonka kahdessa kerroksessa esitellään Itävallan ja samalla Euroopan sotaisaa historiaa keskiajalta aina lähelle nykypäivää. Museon tunnetuin esine on alkuperäinen Gräf & Stift henkilöauto, jolla Itävallan arkkiherttua Franz Ferdinand ja hänen vaimonsa Sofia matkustivat Sarajevossa 28.6.1914, kun bosnialainen opiskelija Gavrilo Princip ampui heitä.

Aiemmin tuon kesäkuun päivän aamulla arkiherttuan autosaattuetta vastaan oli tehty sen matkatessa kohti kaupungintaloa epäonnistunut iskuyritys. Yksi salamurharyhmään kuuluneista oli heittänyt Franz Ferdinandin autoa kohti käsikranaatin, joka oli kuitenkin räjähtänyt vasta perässä tulevan auton kohdalla. Herttuapari vieraili suunnitelmien mukaan kaupungintalolla ja oli matkalla tapaamaan iskussa haavoittuneita, kun heitä kuljettanut auto kääntyi vahingossa väärälle kadulle.  Kuljettajan eksyminen muutti maailmanhistoriaa. Salamurharyhmä jäsen Gavrilo Princip oli sattumalta samassa kadunkulmassa, otti esiin aseensa ja ampui kuolettavan laukaukset kohti Itävallan kruunuperijää ja hänen vaimoansa.

Sytykkeenä laukaukset taustana valtapolitiikka

Tietoa salamurhasta levisi nopeasti ympäri Eurooppaa lehdistön välityksellä. Itävalta syytti Serbian salaista palvelua murhan järjestämisestä ja ultimaatumien ja vasta ultimaatumien lähettäminen johti Euroopan ajautumiseen sotaan.   Vaikka Sarajevon tapahtumat oli konkreettinen lähtölaukaus sotaan, taustalla oli laajemmat valtapoliittiset syyt ja vuosikaudet jatkunut asevarustelukierre. Yhtälailla jokin toinen vastaava tapahtuma olisi voinut johtaa tilanteen kärjistymiseen aseelliseksi yhteenotoksi tai toisaalta ei. Historian on täynnä vastaavia tapahtumia, joiden toisenlainen lopputulos, olisi merkittävällä tavalla saattanut muuttaa sitä seurannutta laajempaa kehityskulkua.

Ihmisuhrien ohella ensimmäisen maailmansodan seuraukset oli valtavat: Venäjällä puhkesi vallankumous, Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia hajosi, Saksasta tuli tasavalta. Euroopan ja Venäjän kaaoksen keskellä Suomi itsenäistyi ja meillä alkoi sisällissota. Monet tutkijat pitävät ensimmäistä maailmansotaa toisen esinäytöksenä ja kylmää sotaa puolestaan sen jatkona.Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Itävallasta tehtiin tasavalta, joka lakkasi väliaikaisesti olemasta, kun maa liitettiin vuonna 1938 natsi-Saksaan.  Sodan jälkeen liittoutuneet miehittivät Itävaltaa aina vuoteen 1955.

"Sota kuuluu museoihin"

Vaikea historia on ehkä osa syy siihen, että Wienin Heeresgeschichtliches  Museumissä ei monien vastaavien museoiden tavoin ihannoida sotia, vaan motto on: ”Sota kuuluu museoihin”.  Siitä huolimatta, että kaksi maailmansotaa aiheutti maanosamme kymmeniä miljoonia kuolinuhreja, tämä jalo periaate ei ole Euroopassakaan toteutunut. Tapahtumien polttopisteessä sata vuotta sitten ollut Sarajevo joutui 1990-luvun alussa vuosikausiksi Jugoslavian hajoamista seuranneen verisen sisällissodan päänäyttämöksi. Tätä kirjoitettaessa runsaasti kuolonuhreja taistelut Itä-Ukrainassa jatkuvat. Syyrian sisällissodan koulunuhrien määrä on arvioitu olevan jo yli 160 000, eikä loppu ole näköpiirissä, vaan konflikti on pikemminkin levinnyt Irakin suuntaan.

Sota nähtiin 1900-luvun alun Euroopassa eräänlaisena kansainvälisen politiikan usein välttämättömänä jatkeena. Merkkejä tämän inhimillisiltä seurauksiltaan kestämättömän ajattelun yleistymisestä on meidänkin ajassamme nähtävissä. Tätä kehityskulkua ei kuitenkaan pidä hyväksyä, vaan maailmanrauha on aina nähtävä asiana, jonka eteen on väsymättä ponnisteltava.

Julkaistu kolumnina Demokraatti -lehdessä 27.6.2014

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat