Ville Jalovaara Helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu kommentoi ajankohtaisia poliittisia ja yhteiskunnallisia tapahtumia

Pitääkö Suomessa nyt oikeasti pelätä sotaa?

Helsingin Sanomat uutisoi tänään, että sodan pelosta on tullut jälleen suomalaisille osa todellisuutta. Sille kylmän ajan muistavalle sukupolvelle, johon itsekin kuulun, tämä ei ole uutta.   Aina 1980-luvun loppuun asti oli olemassa mahdollisuus, että kuka ties juuri nyt jompikumpi hampaisiin asti aseistautunut osapuoli tulkitsi vaikka vahingossa olevansa ydinasehyökkäyksen kohteena ja päätti vastata siihen kaikella arsenaalilla mitä löytyy. 

Kylmän sodan suurvaltakonfliktissa rauha perustui siihen, että kumpikaan osapuoli ei uskaltanut hyökätä, koska laski, että myös oma maa tuhoutuisi vastaiskussa. Maailmassa on ollut sitten kylmän sodan päättymisen monia sotia, mutta samalla tavoin ne eivät ole palauttaneet meidän maahamme pelkoa sotilaallisen konfliktin mahdollisuudesta. Siitä, että onko tälle pelolle nyt sen enempää tarvetta, voi olla monta mieltä.

Aivan kuten nyt Ukrainan kriisin osalta, kylmän sodan aikana Suomessa pohdittiin toistuvasti, että miten itärajan takana olevan suurvallan toimet toisilla ilmansuunnilla tulisi tulkita Suomessa. Vaikuttivatko ne jotenkin Suomen ja Neuvostoliiton YYA-sopimukseen perustuvaan erityissuhteeseen vai jatkettiinko saman ”ystävyyden” hengessä, mikä oli alkanut syyskuussa 1944 välirauhan myötä.

Myötätunnon ohella Suomessa nousi vuoden 1956 Unkarin kansannousun tukahduttamisen ja vuoden 1968 Tšekkoslovakian miehityksen aikana pelko siitä, että Neuvostoliitto saattaisi toimia samoin Suomen kanssa, jos se koki meidän liukuvan liiaksi länteen. Jopa Neuvostoliiton vuonna 1979 aloittama Afganistanin miehitys nosti Suomessa huolen, että sama Afganistanin kanssa YYA-sopimuksen solminut maa saattaisi jonain päivänä soveltaa meidän YYA-sopimusta myös lähettämällä tänne pyytämättä sotilaallista ”apua”.  

Nyt Ukrainan kriisissä huolta herättää Venäjän soveltama Neuvostoliiton ajoilta tuttu arvaamaton ja kansainvälisistä laeista piittaamaton aggressiivinen toiminta rajanaapuriaan kohtaan. Suomen kannalta on kyse siitä, että onko Venäjä luotettava sopimuskumppani vai ei. Tätä joudutaan pohtiman esimerkiksi Pyhäjoelle kaavaillun ydinvoimahankkeen yhteydessä.

Mitkään merkit eivät viittaa siihen, että Suomeen kohdistuisi Venäjän suunnalta nyt mitenkään viime vuosia suurempaa sotilaallista uhkaa. Se, että mihin suuntaan tapahtumat Ukrainassa seuraavaksi kulkevat tulee tietenkin vaikuttamaan arvioomme Venäjästä rajamaana. Jos Itä-Ukrainan valtaamiseksi aloitetaan täysmittainen sotilaallinen hyökkäys, tämä tietenkin lisää meillä huolta turvallisuudestamme.  

Turvallisuuspolitikassa tarvitaan pitkäjänteisyyttä

Ukrainan kriisin yhteydessä on korostunut Suomen pitkäjänteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan merkitys. Suomi on pyrkinyt ylläpitämään hyviä suhteita kaikkiin ilmansuuntiin, olemme EU:n kautta vahvasti integroituneet osaksi Länsi-Eurooppaa, mutta kuitenkin puheväleissä myös Venäjän kanssa.

Kylmän sodan päättymisestä huolimatta Suomi on myös ylläpitänyt itsenäistä puolustuskykyä yleisen asevelvollisuuden ja armeijan kaluston jatkuvan modernisoinnin kautta. Pienen maan kohdalla määrärahat ovat rajalliset.  Puolustuskyvyn tavoite, eli muodostaa pelote, jotta tänne ei kannata ilman vakavia seurauksia tulla mistään ilmansuunnasta, jotakuinkin täyttyy, jos armeijan rahoitus pidetään nykyisellä tasolla  

Tulisiko Suomen harkita liittoutumista?

Ukrainan kriisin etenemistä ja kehitystä lähialueillamme on syytä tarkoin seuratta, mutta juuri nyt näen, ettei Nato-jäsenyyden hakeminen ole Suomen kannalta hyvä vaihtoehto. Ensinnäkin jäsenyys edellyttäisi kansamme enemmistön vankkaa tukea, mitä ei mielipidemittausten mukaan ole. Toiseksi Suomen jäsenyyshakemus saattaisi entisestään kärjistää jännitystä Euroopassa sekä merkittävästi vaikeuttaa ulkomaankauppaa ja kaikkea kanssakäymistämme Venäjän kanssa.  Naton kohdalla on hyvä muistaa myös, että jäsenyys saattaisi vetää meidät mukaan osaksi konflikteihin, josta haluamme pysyä ulkopuolella.

Sen sijaan puolustusyhteistyön merkittävää tiivistämistä samankaltaisia turvallispoliittisia ratkaisuja tehneen Ruotsin kanssa voimme hyvin harkita. Tänään julkaistun Ylen tutkimuksen mukaan suomalaiset suhtautuvat jopa puolustusliittoon Ruotsin kanssa huomattavan myönteisesti. Voimme myös luottaa siihen, että vakaa ulkopolitiikka on merkittävä itseisarvo epävarmassa maailmassa.   

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

Helsingin sanomat on ajamassa meitä NATO:on aivan samoin kuin aikanaan EU:hun ja tähän asiaan käytetään kaikki konstit ja keinot. Sellaista vääristelyä ei olekaan, mitä ei käytettäisi kansalaisten mielipiteen kääntämiseksi asian hyväksi!

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

#1
.... ei Hesari meitä mihinkään Natoon aja. Se yrittää ajaa meidän jokaisen postiluukusta Hesarin sisään.

Käyttäjän MarkkuSeppl kuva
Markku Seppälä

Mielenkiintoista. Näet, että juuri nyt Nato-jäsenyyden hakeminen ei ole Suomelle hyvä vaihtehto, koska se saattaisi entisestää kärjistää jännitystä Europassa. Tällainen ajatellu ihmetyttää minua. Se kuulostaa entisen miehen katon korjaukselta: "Poudalla ei tarvitse ja sateella ei voi".

Perustelet kantaasi myös kansan enemmistön mielipiteellä. Tällainen lähestymistapa tuntuu minusta kansan selän taakse menemiseltä. Ajatteletko, että poliitikon tehtävänä on seurata kansan ennemmistön mielipidettä ja sitten toimia sen mukaisesti? Jos laittaa vähän mutkat suoriksi, niin voisi ajatellan, että konekin kykenee tuohon. Eikö tässä unohdu, että poliitikon tehtävänä on olla myös mielipidevaikuttaja ja johtaja. Minuun tekee vaikutuksen politiikko, joka ilmoittaa mielipiteensä ja sanoo: "jos olet kanssani samaa mieltä äänestä minua".

Käyttäjän villejalovaara kuva
Ville Jalovaara

Sotilaallinen liittoutuminen on niin merkittävä ja velvoittava ratkaisu, että se vaatii kansan enemmistön vankan tuen. Todennäköisesti tästä järjestettäisiin kansanäänestyskin.

Käyttäjän ReijoPaunonen kuva
Reijo Paunonen

Maanpuolustuksen täysipainoinen hoitaminen on asiantuntijakysymys.
Ei kansanäänestys- eikä tunne asia.
Se on näin ja aamen.

http://tommikangasmaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/163...

Mikko Saarinen

Ei kannata pelätä sotaa, mutta valmistautua siihen uhkaan mm. liittymällä Natoon ja moninkertaistamalla maamiinojen määrä.

Käyttäjän MarkkuSeppl kuva
Markku Seppälä

Mutta mikä on poliitikkojen tehtävä, ennen kansanäänestystä? Sanoa, että en nyt tiedä, mutta kansaaäänestyksen jälkeen olen samaa mieltä kuin enemmistö?

Käyttäjän villejalovaara kuva
Ville Jalovaara

Minä totean tuossa, että en näe nyt Naton jäsenyyden hakemista nyt viisana vaihtoehtona. Keskustelua asiasta voidaan kyllä käydä. Se, että kuinka tiiviiseen yhteistyöhön, mahdollisesti aina puolussopimukseen asti, Ruotsi on meidän kanssa valmis kannattaisi minusta selvittää.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Hesari otsikoi: "Sodan pelko palasi Suomeen Krimin kriisin mukana". Yle Uutisten Taloustutkimuksella teettämän kyselyn mukaan vain joka neljäs suomalainen pitää todennäköisenä, että Venäjä uhkaa tulevaisuudessa Suomen turvallisuutta. Kansalaisten asenteet eivät ole juuri muuttuneet viime vuodesta.

Hesarin otsikoinnin osuvuus tuo mieleen Chicago Daily Tribunen klassisen otsikoinnin "DEWEY DEFEATS TRUMAN". Näyttää siltä, että kansalaiset eivät panikoidu vaikka sitä kovasti yritetään. Hyvä niin. Paniikissa tehdään kehnoja päätöksiä.

Käyttäjän PekkaVeistola kuva
Pekka Juhani

En usko että Ruotsi haluaa sotaan Suomen takia ja siksi puolustusliitto on heidän kannaltaan vain vahingollinen. Minulle tämä kysely kertoo siitä että suomalaisten realismin tajussa on pahoja puutteita. Liitosta Ruotsin kanssa ei olisi mitään hyötyä, mutta silti liitto Ruotsin kanssa on suosiossa. Uskomatonta.

Keskusteluissa ihmiset tuovat Natosta esiin täysin paikkansa pitämättömiä asioita ja tunteita. Hyvin suomalaiset on peloteltu itäisen naapurin toimesta. Baltian ja muillakin entisillä Varsovan liiton mailla on selkeästi parempi realismin ymmärrys. Heillä on konkreettisesti kokemusta siitä mitä liittoutumattomuus ja itänaapurin politiikka saavat aikaan. Ehkä suomalaistenkin pitää kokea virolaisten tapaan naapurin ihanuus ihan itse ennen kuin kumi alkaa ottamaan asfalttiin.

Käyttäjän taistolainen kuva
taisto vanhapelto

Hyvä Ville Jalovaara,

arvelet että Suomen NATO-jäsenyys haittaisi Venäjän- kauppaamme. Kävisikö niin? Yritän muistella tulevaisuutta.

Saksa taitaa olla Venäjän suurin kauppakumppani, vaikka hyökkäsi Venäjälle ja on NATO-maa. Taitaa myös Ranskan ja Suomen ohella olla Euroopan maista parhaissa väleissä Venäjän kanssa. Venäjällä on aina ollut loistavia matemaatikkoja; auttanevat nykyisiäkin poliitikkoja taloudellisten, sotilaallisten ja poliittisten etujen laskemisessa.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

''
Pitääkö Suomessa nyt oikeasti pelätä sotaa?''

Jos armeijamme on kunnossa ei tarvitse pelätä. Nyt armeija ei ole kunnossa, joten luotamme hyvään tuuriin.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

#11

- edelliset sodat olivat nallipyssysotia

- jo Pietarin poliisivoimat olis kova sanan Suomea vastaa.

- muutama kymmenen rakettia sopiviin kohteisiin niin ennen kuin yksikään vieras sotilas astuisi rajan yli, Suomi olisi polvillaan.

Rakennetaan rauhaa sillä me pärjätään. Tosiasiat on myönnettävä.
Niin kauan kuin on elämää, on toivoa.

Toimituksen poiminnat