*

Ville Jalovaara Helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu kommentoi ajankohtaisia poliittisia ja yhteiskunnallisia tapahtumia

Onko Saksan oppisopimusjärjestelmällä annettavaa Suomelle?

  •  Berliner Wasserbetriebe 15.1.2014.
    Berliner Wasserbetriebe 15.1.2014.

Kävin kuluneella viikolla Helsingin opetuslautakunnan puitteissa tutustumassa Saksan oppisopimusjärjestelmään vierailemalla Berliinissä niin Saksan liittovaltion kuin Berliinin osavaltion ministeriöissä, kauppakamarissa, Suomen paikallisessa suurlähetystössä ja työpaikoilla. Vaikka Saksassa oppisopimusjärjestelmän suosio on nykyään hienoisessa laskussa, yhä yli puolet maan nuorista hankkii itselleen ammattikoulutuksen oppisopimuksen kautta.

Oppisopimusjärjestelmää pidetään yhtenä syynä Saksan verraten alhaiseen kahdeksan prosentin nuorisotyöttömyyteen.  Suomessa luku on kymmenen prosenttia korkeampi, Kreikassa kuusikertainen, EU:n keskiarvon ollessa 23 prosenttia. Työttömyyttä ja erityisesti nuorten työttömyyttä pidetään inhimillisen kärsimyksen ohella perustellusti vakavan uhkana koko Euroopan kehitykselle ja sen voittamiseksi myös meillä Suomessa uudet innovaatiot ovat tarpeen.

Saksan oppisopimusjärjestelmän taustaa

Saksan oppisopimusjärjestelmän juuret ulottuvat satojen vuosien taakse aina keskiaikaiseen kisällijärjestelmään.  Kauppakamarin, jonka rooli Saksassa on toinen kuin meillä, mukaan ensimmäinen tieto ammatillisesta koulutuksesta annetusta todistuksesta on vuodelta 1181.

Saksassa oppisopimuskoulutus kestää ammatista riippuen kahdesta kolmeen ja puoleen vuotta. Viikossa työpaikalla ollaan kohteesta riippuen kolmesta neljään päivään ja lisäksi yhdestä kahteen päivää vietetään oppilaitoksessa saamassa teoreettista koulutusta.  Esimerkkinä oppisopimusjärjestelmää hyödyntävästä suuryrityksistä kävimme tutustumassa Siemensiin, jolla on Berliinissä oma koulutuskeskuksensa, jossa niin työskentely kuin opetuskin tapahtuu saman katon alla.

Oppisopimuksesta maksettava palkka, joka vaihtelee jonkin verran ammateittain ja suurenee koulutuksen edetessä, on herättänyt myös meillä Suomessa ajoittain kriittistä keskustelua. Berliinin vesilaitokselle tekemällämme työpaikkavierailulla tapaamme opiskelijat kertoivat, että vesilaitoksella palkalla ja työhön liittyvillä etuuksilla tulee kohtuullisesti toimeen. Berliinin vesilaitos on tosin suuri toimija ja on tietenkin esimerkkejä siitä, että koulutuksessa olevilla on toimeentulovaikeuksia.  Saksassa yhteiskunnan taloudellinen tuki opiskelulle on muutenkin huomattavasti vähäisempää kuin meillä Suomessa. Monen opiskelumahdollisuudet esimerkiksi yliopistossa ovat kiinni siitä, onko vanhemmilla varaa tukea lapsiaan taloudellisesti. Vanhempien taloudelliseen tukeen perustava opiskelu osaltaan ylläpitää Saksassa yhä eräänlaista luokkayhteiskuntaa, jossa matalan tulontason perheistä ei ole välttämättä kovin helppoa valita omaa kiinnostusta vastaavaa koulutuspolkua.  

Yleisesti ottaen tiettyjen matalapalkka-alojen suoranaiseen köyhyyteen johtanut alhainen tulotaso on ollut Saksassa viime vuosina korkean työllisyysasteen kääntöpuoli.  Tämän korjaamiseksi juuri toimintansa aloittanut kristillisdemokraattien ja sosialidemokraattien koalitiohallitus on päättänyt ottaa ensi vuoden alusta asteittain käyttöön kahdeksan ja puolen euron vähimmäistuntipalkan. Eräät kuulemani saksalaiset oppisopimusasiantuntijat otaksuivat, että tämä saattaa laskea tietyillä aloilla oppisopimiskoulutuksen suosiota.

Käytännönläheistä oppimista  

Saksalaisen oppisopimiskoulutuksen vahvuuksia on sen käytännön läheisyys, koska pääosa oppimisesta tapahtuu normaalissa työympäristössä. Koulutuksen aloittavalle on myös useimmiten tiedossa varma ensimmäinen työpaikka valmistumisen jälkeen, jos koulutuksen suorittanut haluaa jäädä samaan yritykseen. Saksan oppisopimusjärjestelmässä huomioarvoista on se, että yritykset kantavat lähes kaikki koulutuksesta tulevat palkka ym. kulut. Hyväksyttäjä ammattinimikkeitä on tällä hetkellä lähes kolme- ja puolisataa myyjästä moottoripyörämekaanikkoon ja kaikkea siltä väliltä. Koulutuksen läpikäynyt päättökokeet suorittanut saa ammattipätevyydestään todistuksen mikä kelpaa kaikkialla Saksassa ja on usein validi todiste ammattiosaamisesta myös monissa ulkomaissa.

Koulukeskeyttäminen ongelma myös Saksassa

Siirtymävaihe tutkinnosta ensimmäiseen työpaikan tuntuu olevan meillä Suomessa monilla aloilla useille nuorille varsin vaikea ja saattaa johtaa heti valmistumisen jälkeen työttömäksi jäämiseen. Saksassa noin 60 prosenttia oppisopimiskoulutuksen suorittaneista jää ainakin joksikin aikaan siihen työpaikkaan, jossa suoritti ammattitutkinnon.  Oppisopimuskoulutukseen hyväksytyistä koulutuksen keskeyttää noin 20 prosenttia. Suurin osa heistä vaihtaa alaa todettuaan, ettei se kiinnostanutkaan riittävästi.  Niin sanotusti tyhjään päälle ilman jatkosuunnitelmia keskeyttävistä jää arvioiden mukaan arviolta vain muutamia prosentteja. Vastaavat luvut esimerkiksi yliopistoissa ovat huomattavasti korkeampia.  Vaikka akateemisen koulutuksen suosio on Saksassa jatkuvassa kasvussa, maassa on kiinnitetty huomiota korkeakouluista valmistuneiden työllistymisvaikeuksiin.

Saksassa kannetaan Suomen lailla erityistä huolta peruskoulun kesken jättäneistä nuorista, jotka eivät ole sen enempään opiskelemassa kuin työelämässäkään. Heidän tavoittamisensa koetaan myös Saksassa erityiseksi haasteeksi, sillä useimmissa tapauksissa tukiohjelmien pariin pääseminen edellyttää sitä, että nuori vähintäänkin rekisteröityisi työvoimatoimistoon, mitä monet syrjäytymisvaarassa olevat eivät tee.

Onko Saksan mallista tuotavissa ajatuksia suomalaisen oppisopimuksen kehittämiseen?

Suomen ja Saksan koulutusjärjestelmät eroavat hyvin merkittävästi toisistaan. Jo parin päivän opintomatkan perusteella voi sanoa, että meidän järjestelmässämme on myös monia selkeitä vahvuuksia Saksaan nähden. Vertailua ja kokonaisuuden hahmottavasti vaikeuttaa se, että Saksan koulujärjestelmässä on monimutkainen ja koululainsäädännöissä on merkittäviä osavaltiokohtaisia eroja, joita liittovaltio todennäköisesti mielellään yhtenäistäisi, jos siihen olisi mahdollisuus.

Saksassa heikot Pisa-tutkimustulokset aiheuttivat huolta vuosia sitten, kun meillä vielä iloittiin hyvistä arvioista ja nähtiin ne yhdeksänvuotisen peruskoulumme ansioksi. Sittemmin Suomi ei ole enää pärjännyt tutkimuksissa aivan yhtä hyvin, mutta Berliinissä ilmeni, että jos suomalaisia kiinnostaa se, että miten oppisopimusjärjestelmä on edesauttanut matalaa nuorisotyöttömyysasetta, saksalaiset halusivat kuulla mitkä tekijät ovat suomalaisen peruskoulun menestyksen takana.

Saksan oppisopimusmallia ei voi eikä mielestäni kannata yrittää lainata suoraan Suomeen. Vastassa ovat heti jo talouksiemme rakenteelliset erot. On myös muistettava, että vielä muutamia vuosia sitten myös Saksassa nuorisotyöttömyys oli nykyistä huomattavasti korkeampi ja nykyisiä alhaisia lukuja selittää yhtälailla maan talouden yleinen menestys verrattuna useisiin muihin Euroopan maihin.  Kun Saksan taloudessa on aiemmin mennyt huonommin, monet työnantajat ovat olleet varovaisempia tarjoamaan oppisopimuspaikkoja ja nuorisotyöttömyys on ollut huomattavasti korkeampaa. On huomattava myös, että nuorille on Saksassa nyt töitä myös suurten ikäluokkien eläköitymisen vuoksi. Se, että meillä tilanne ei kaikilta osin ole sama, herättää tietenkin kysymyksiä, että mitä voisimme tehdä toisin.

Suomessa oppisopimus on erityisesti nuorten parissa varsin vähän käytetty ja toteutukseltaan monimutkaiseksi niin siitä kiinnostuvalle yritykselle kuin nuorellekin sanottu ammattikoulutuksen muoto.  Oppisopimuksen kehittämistä nykyistä toimivammaksi vaihtoehdoksi meidän koulutusjärjestelmäämme kannattaisi kyllä aktiivisemmin pohtia ilman, että suomalaisen koulutusjärjestelmän vahvuuksista luovutaan tai vaikeutetaan nuorten toimeentuloa. Toimivan oppisopimusjärjestelmän kehittäminen edellyttäisi perusteellista innovaatiotyötä, johon tulisi muukaan niin työmarkkinajärjestöt, yritykset kuin valtiovaltakin. Ammattioppilaitosten ja yritysten yhteistyötä olisi jo nyt entisestään lisättävä, jotta nuorisotyöttömyysongelma saadaan kerta kaikkiaan voitettua.   

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Martti Laines

Valelääkärit ovat osoittaneet, että myös terveyskeskus- ja hallintolääkäriksi voisi opiskella oppisopimuksella.

Käyttäjän jniinisto kuva
Juhani Niinistö

Jalovaara näyttää kohtuullisen hyvin perehtyneen asiaan. Meillä Suomessahan oli vielä 50-luvulla yritysten omia ammattikouluja, joiden toimintatapa oli hyvin lähellä jutussa esiteltyä Siemensin oppilaitosta. Oppisopimustoiminnan kampanjoinnissa Suomen suuntaan on ehkä loppuagendana yhteiskunnallisesti rahoitetun ammattikoululaitoksen alasajo. Joskus viime syksynä lehdet kirjoittivat oppisopimuspaikkoja jääneen täyttämättä Berliinissä. Selitykseksi löydettiin sitten mm pienentyneet ikäluokat. Saksa ei kuitenkaan ole "eräänlainen" luokkayhteiskunta, vaan aika todellisesti sellainen. Tuttavapiirissä on muutama opettaja, jotka tilastoihin merkitsevät ihan selväsanaisesti, kuinka paljon on "Arbeiterkindereitä" luokassa. Yleinen koulutusjärjestelmä on vanhakantainen ja jo varhain eriyttävä.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Oppisopimuksen käyttöä voisi lisätä todella helposti porrastamalla palkkataso osaamisen kehityksen mukaan. Ekan vuoden hitsari aiheuttaa pajalla lähes aina pelkkiä tappioita. Toisena vuonna hitsari saattaa jo tuottaa aiheuttamansa vahingon edestä rahuskia pajalle ja kolmantena vuonna palkkapussi pitäisi jo jäädä plussan puolelle.

Tietysti löytyy niitä harvinaisuuksia jotka oikeasti haluavat oppia ammattinsa ja tekevät tiliä jo kahden viikon saumaharjoittelun jälkeen.

Martti Laines

"Ekan vuoden hitsari aiheuttaa pajalla lähes aina pelkkiä tappioita. "

Vuosi tappiota - silloin oppisopimus ei voi olla järjevä vaihtoehto, vaan perustaidot on opiskeltava koulussa.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Maksaa se amiskin, vissiin noin kymppitonnin vuodessa ynnä opintoetuudet. Kysymys on lähinnä siitä kummalla tavalla päästään parempiin tuloksiin tehokkaammin ja sekä opiskelijan, firman että yhteiskunnan tavoitteet huomioiden.

Juhani Putkinen

Oppisopimuskoulutusta pitää lisätä Suomessa.

Oleellisinta on kuitenkin vähentää sellaisiin ammatteihin kouluttamista, jossa työvoiman kysyntä on vähäistä. Eli kysyntä ja tarjonta pitää saada paremmin vastaamaan toisiaan Suomen työmarkkinoilla.

Palkan pitää olla aluksi pieni, sillä oppijasta on vain haittaa. Sitten kun alkaa olla hyötyäkin, niin palkka voi nousta. Tämä koskee mitä hyvänsä työtä.

Käyttäjän procedescio kuva
Jouni Kari

Trendi vaikuttaa olevan, että "ammattien elinkaaret lyhenevät". Tieto ja osaaminen vanhenevat aina vain nopeammin.

Ja kuka maksaa oppisopimuskoulutuksen viulut? Työntekijä? Valtio? Firma? Tässä esimerkki:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-128863580856...

Trendi vaikuttaa olevan se, että ammatin opittuaan on aina vain lyhyemmän aikaa "tuottava". Millä tämä ratkaistaan?

Se on yksi niitä kysymyksiä, joilla Suomen menestys ratkaistaan.

Käyttäjän procedescio kuva
Jouni Kari

Blogistilta erinomaista pohdintaa. Muutoksia koulujärjestelmään tarvitaan. Millaisia? Tässä yksi näkemys, jossa korostetaan, että luovuutta tarvitaan erityisesti lisää.

Pelkkä koulutus ei ole syy Saksan tämän hetkiseen kilpailukykyyn. Saksahan ei aina ole ollut näin laajasti kilpailukykyinen, useammalla teollisuudenalalla. Menestys on Saksassakin rakennettu yhteistyöllä.

Miten nykyinen tilanne on rakennettu? Yksi syy Saksan kilpailukykyyn on myös standardointi. Sekään ei ole ainoa syy. Syitä on useampia.

Saksassa on tehty laajasti yhteistyötä standardisoinnissakin, jonka seurauksena Saksassa on helppoa firmojen tarjota toisilleen tuotteita ja palveluita.

Suuri osa Saksan teollisuuden systeemeistä ja ostoista on standardoitu, joten ne on mahdollista kilpailuttaa tehokkaasti Saksan sisälläkin. Lainaus: "Standardization in Germany helps business and society strengthen, develop and open up regional and global markets."

Olen varma, että tuollainenkin toiminta vaatii laaja-alaista yhteistyötä.

Koska Suomessa?

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

Tuliko opintomatkalla myös ilmi Saksan tekemä rytmimuutos 2002, jolloin palkat jäädytettiin, viennin tukiresursseja (mm. takaukset) lisättiin (mm. Kiina ja Venäjä), erityishuomio logistiikkaan jne. Oppisopimuskoulutuksen aktivoiminen samaan aikaa oli erittäin tärkeää. Työttömyyshän putosi yli 11%:sta noin 6 %:in viidessä vuodessa.

Sinällään hyvä kirjoitus, kiitos siitä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Mitä varten Suomessa on vaikeata löytää oppisopimuspaikka?

markku palonen

Wärtsilä Turun Telakka koulutti 60 luvulla 2 vuotisessa telakan ammattikoulussa,levyseppiä,koneenasentajia,hitsareita,dieselasentajia etc.
Ensimmäinen vuosi oli teoriaa ja käytännön harjoituksia ja toinen asentajan apulaisena telakalla, jolloin myös piti kiertää osastolta toiselle, kuten harjoittelu konepajassa,levyhallissa,korjausosastolla ,dieselosastolla etc.
Tällöin myös työnjohtajat voivat tutustua oppilaisiin ja näiden taitoihin.
Wärtsilän koulun käytyä osa oppilaista jäi telakalle nuorempana asentajana töihin.Toiset jatkoivat teknilliseen kouluun joka oli 3 vuotinen .Teknillisen koulun oppilaan piti kesälomalla käydä valtsemansa linjan mukaisesti työharjoittelussa ,kuka konepajalla tai telakalla tms.
Näin ammattikoulun jälkeen eivät nuoret jääneet työttömiksi.En tiedä miksi esimerkiksi koulun kesälomilla tapahtuva työharjoittelu unohdetiin,johtuiko liiaksi saneerattuun elinkeinoelämään vai töiden vähyyteen.Wärtsilän kouluun vaadittiin ammattikoulun päästötodistus.

Käyttäjän procedescio kuva
Jouni Kari

Markku Palonen. Aivan loistava kommentti! Tekniset taidot tai luovuus ovat vain eräitä vahvuuksia, joihin voimme Suomessa keskittyä.

Esimerkkisi Wärtsilältä on erinomainen. Malli joka toimii. Kiitos!

Olin kerran luistelemassa Oulunsalosta Hailuotoon jäätiellä. Päivä oli aurinkoinen, jää ja lumi kimmelsivät, jää oli liukas. Käännyin Hailuodossa takaisinpäin. Ilma suhisi korvissa, epätasainen jää ja ohuet railot rapisivat luistinten alla. Huomasin, että muutaman sadan metrin päässä takanani on auto tulossa hissuksiin. Sitten luistimeni takertui ohueen railoon ja kaaduin suoraan eteenpäin mahalleni. Isku tälläsi ilmat keuhkostani pois. Tunsin pienen vihlaisun rinnassa. Seuraavana päivänä lääkäri totesi kylkiluun murtuman.

Suurin huoleni sillä kaatumisen hetkellä oli nousta nopeasti pystyyn, että nöyryttävää mokaamistani ei olisi autosta nähty. Ja jatkoin luistelua, kuin mitään ei olisi tapahtunut, vaikke edes henki ei kunnolla kulkenut.

Ihmettelin pitkään, että miksi minulle tuottaa vaikeuksia myöntää virheitäni. Tajusin, että en ole ainoa.

Sama ilmiö toistuu kaikkialla maailmassa. Suomessa. Ruotsissa. Venäjällä. Tanskassa. Omanissa. Ukrainassa. Britanniassa. Ranskassa. USA:ssa jne.

Pienet lapset eivät pelkää virheitä. Mitä heille sen jälkeen tapahtuu?

Lähes kaikkialla sivistyneessä maailmassa käydään koulua ja virheiden "pelko" opitaan siellä. Jos koulussa vastaat kokeissa väärin, siitä rangaistaan antamalla huonompi arvosana. Jos koulussa vastaat luokassa väärin, saat siitä kaikkein pahimman rangaistuksen: Koko luokan ivallisen pilkkanaurun.

Hyvin nopeasti opit välttämään tai piilottamaan virheesi. Eikö vain?

Monessako firmassa tehdään töitä niin, että kaikki välttelevät virheitään? Monestiko on tullut vastaan tilanne, jossa kunnallisbyrokratiassa kukaan ei ota tehdystä virheestä vastuuta? Mistä se oikeasti johtuuu, koska melkein kaikki tekevät niin? Ihan kaikkialla maailmassa.

Jostain se asenne on peräisin. Vahva käsitykseni on, että koulujärjestelmä on siitä suurelta osin vastuussa.

Kuinka muutamme koulua, että ihmiset samalla oppivat suhtautumaan virheisiin luontevasti?

Virheet ovat yksi keino oppia. Diana Laufenberg ja aivan loistava TED-video.
"How do we learn? From mistakes."

Opettajan ei enää tarvitse lainkaan toimia "muistitikkuna" tai kovalevynä, joka kuskaa tiedon oppilaiden luo. Miten "opettajan"roolin tulee muuttua pois satoja vuosia vanhasta "luennoimisen perinteestä"?

markku palonen

Jouni Kari,Ken Robinssonin esitelmä oli loistava,siinä esitettiin oivallisesti koulutuksen vaikutusta,Näitä asioita ei minun aikana otettu huomioon, siksi minun koulutus osui nappiin, koska olin aina kiinnostunut tekniikasta ja asioiden ratkaisusta.
Minun käsitys olisi että koulutuksessa pitäisi olla eri tasoisille oppilaille omat ryhmät, jotta heidän luovuuksia voisi kehittää.Nyt kaikki ovat yhtä mössöä ja tosiaan videopelit ovat päällimäisenä,mutta entäs jos automatiikan ohjailu on videopelin kaltaista.??
Turussa mennään taaksepäin ja ollaan uudistamassa rautatievaunujen uuteen tuloon.
Automatiikka lisääntyy ,työt vähenevät,ihmisten liikkuvuus kaupunkialueella vähenee,Autot kuluttavat alle 6 litraa satasella ja Turku suunnittelee raitiotie linjaa.

Käyttäjän procedescio kuva
Jouni Kari

Meillä Suomessakin on joitain aivan loistavia oppimisen uusia malleja, joista löytyy erinomaista esimerkkiä siitä, että asioita voi tehdä toisella tavalla. Maailmalla on myös joitain upeita esimerkkejä vastaavasta ilmiöstä. Tässä linkissä yksi. Aalto Design Factory.

Ja tulokset ovat olleet erinomaisia. Miksi?

Ihmiset ovat erilaisia. Kaikki ihmiset ovat erilaisia. Siksi perinteinen massaoppimisjärjestelmä ei enää toimi. On lähes käsittämätöntä, että edelleen toimitaan kaikkien oppilaiden kanssa täsmälleen samalla lailla ja odotetaan ihmeen lailla, että tulokset olisivat erilaisia. (Linkissä viittaus Harvardin professori Clayton Christensenin työryhmän erinomaiseen kirjaan.)

Kuka sanoikaan?

"Insanity is doing the same thing over and over again and expecting different results."

Karrikoiden voi sanoa, että nykyaikainen peruskoulu pohjautuu käsitykseen, jossa tarvittiin teollisuuden suorittavaan työhön runsaasti työvoimaa yksinkertaisiin ja toistuviin tehtäviin. Laivojen rakentaminenkin vaatii nykyään täysin eri taitoja, kuin mitä peruskoulu tuottaa: Luovaa ongelmien ratkaisua, 3D-hahmottamiskykyä, yhteistyökykyä, kykyä hahmottaa kokonaisuuksia, uskallusta tarttua toimeen, taitoa arvioida objektiivisesti oman työnsä virheitä jne.

Yksinkertaisia ja toistuviä töitä ei enää kohta ole lainkaan. Muuttuuko koulu ja mihin suuntaan?

Luovuus on siis vain yksi esimerkki sellaisista vahvuuksista, joita Suomessa voimme kehittää ja vaalia. Millainen onkaan vaikkapa koulu, jossa virheistä saa rauhassa oppia? Millainen on koulu, jossa oppii ilman että kehittyy "virheiden pelko aikuisena"? Millaista on, kun aikuisena ei tarvitsekaan lakaista virheitään maton alle? Onko siinä tapauksessa oppimenen rajusti paljon nopeampaa? Omiin kokemuksiini nojaten uskallan sanoa 100% varmuudella, että on. Miten nopeasti oppiikaan organisaatio, jossa virheisiin suhtaudutaan VAIN osana prosessia? Erittäin nopeasti.

Onko sellaisista organisaatioista Suomelle hyötyä nyt ja tulevaisuudessa?

ON.

Millainen onkaan koulu, joka mukautuu sinun oppimistyyliisi?

Millaisia tuloksia tuottaa oppiminen, jossa lapsenkaan ei enää tarvitse mukautua koulusysteemiin, joka oikeasti sopii vain harvoille ja valituille?

Tässä tuloksia nähtävissä ihan omin silmin.

markku palonen

Aivan Jouni.Minä olen jo eläkkeellä sekä yli 60 vuotias.
Ongelma on siinä että klaikki haluaisivat pitää oman työpaikkansa,kaikkein koveimmin ne jotka ovat ansiotta päässeet vaikka politiikan avulla katonharjalle.
Nämä henkilöt eivät myöskään halua uudistuksia jos ne tuottavat liikaa työtä.He eivät myöskään näe tulevaisuuteen ja siksi sitovat nykyisten muutosten vanhaan tapaa.
Matomäki sanoi aikanaan,ettei suomessa kannata laivaa pienempää tuotetta tehdä ja sitten tuli nokia,sitten tuli angry birds,Vaisala,etc..
Muuten se sinun Kaatumisesi jäällä johtuu luonnon valinnasta,Kaikki ,myös eläimet pyrkii peittelemään jos ne vahingoittuu,saalistuksen pelosta.

Mutta jos katsotaan yleisesti älykkyyttä on todettu että USA:ssa testatu peipot joista toinen oli etelästä ja toinen pohjoisesta.Lautaan porattiin kolo, johon laitettiin siemeniä,kolon päälle laitettiin lasilevy.Eteläinen peippo kiersi koloa ja nokki lasilevyä mutta ei saanut lasia pois tieltä.Pohjoinen peippo tuumi hetken ja poisti lasin sekä sai siemenet.Tämä selittyy sillä ,että pohjoisen oloissa pitää suunnitella elämää myös talvikaudella ja varautua siihen ,sekä tulla toimeen kylmissä oloissa.

Tämä on kunnian osoitus Suomalaille ihmisille tässä kulttuurissa selviämisessä.Siksi me olemme rehellisyyteen pyrkiviä kun naapurit asuivat kilometrien päässä ja ei koskaan tiennyt ,milloin saatat tarvita naapuria,jos otit luvatta saattoi käydä kuin köyliön järven jäällä.
Nuorille enemmän vastuuta ja vanhat opastamaan niin kyllä Suomi pärjää.

Käyttäjän procedescio kuva
Jouni Kari

Monia hyviä ajatuksia Markku.

Ihan kaikkia mielipiteitäsi en allekirjoita. Osa julkisen puolenkin tekijöistä on hyvin fiksua väkeä. On kyllä totta, että jonkin verran vaikuttaa olevan sitä "oman pallin varjelutaipumusta" siellä täällä. Mielestäni maailma kyllä muuttuu nykyisin niin vikkelästi, että siitä on juuri noille ihmisille eniten haittaa.

Pikku tarina:

Asuttiin taannoin Omanissa. Juututtiin kerran nelivetoautolla hiekkaan kun lähdettiin ajamaan maantieltä kohden rantaa. Oltiin vasta muutettu maahan, joten ei ihan tiedetty, että renkaat kannattaa olla pikkuisen tyhjemmät pehmeällä hiekalla ajaessa, takakonttiin oltiin kyllä varattu reilusti vettä.

Oltiin aika kaukana asutuksesta. Maantie oli hiljainen, kuin pikkukaupungin raitti juhannusaattona.

Aurinko porotti ja ilmastointilaite autossa humisi. Sattumalta ajoi pari autoa ohi. Molemmat autoilijat pysähtyivät auttamaan. Molemmat. Muuten tie oli ihan hiljainen.

Kaikki paikalliset tietävät, että siellä kuumuudessa saattaa olla henki pois, jos ei apua saa ja äkkiä. Ja onhan siellä heimokulttuurikin vahvana. Siinä sitä kaivettiin autoa hiekasta ja saatiin ystävällisiä neuvoja, että kuinka pehmeässä hiekassa oikeasti kuuluu ajaa…

Suomessa hyvin moni on aidosti omillaan. Ei sukulaisia auttamassa. Ei tukiverkostoa. Ei heimoa, jolta hakea apua.

Vastikään oli Suomesta uutinen katolleen ajaneesta autosta, jossa oli äiti lapsineen. Yksikään ohiajanut autoilija ei pysähtynyt auttamaan. Yksikään autoilija ei pysähtynyt tarkistamaan, että tarvitaanko välitöntä apua. Onko lapset kunnossa? Ei yksikään autoilija pysähtynyt.

Liekö monella Suomessa edes rohkeutta tunnustaa, jos apua tarvitsisi? Miten tähän voisi koulu tuoda muutosta pitkällä aikavälillä. Että välitetään kaverista. Ja että kaveria saa auttaakin.

Monellakaan ei ole lähisukulaisia edes samalla paikkakunnalla. Ja jos onkin, ihmiset ovat monesti hyvin etäällä toisistaan. Monella ei ole läheisiä ystäviä, joilta pyytää apua vaikka fillarin tai auton remontissa.

Tämä on yksi suunta, jota toivoisi koulun vahvistavan: Yhteisöllisyys Suomessa. Esimerkiksi se, että saa pyytää apua ja se, että opitaan antamaan apua. Se kun harvoin on keneltäkään pois.

Tuli mieleen sellainen, että Suomessa on pikkuisen sama tilanne kuin Jenkkilässäkin on monella ihmisellä: Suuri murros ja suuret muutokset. Monet epäviralliset verkostot ovat ihmisillä katkenneet. On muutettu maalta kaupunkiin jne. Muutos maailmassa ei ainakaan hidastu lähitulevaisuudessa.

Miten Suomi pärjää tässä maailmantilanteessa?

Miten koulu vastaa tähän?

Toimituksen poiminnat