Ville Jalovaara Helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu kommentoi ajankohtaisia poliittisia ja yhteiskunnallisia tapahtumia

Meri-Rastilan länsiranta kaupunginvaltuuston puntarissa

Vuosien ajan keskustelua herättänyt Meri-Rastilan rannan osayleiskaava käsitellään huomena keskiviikkona Helsingin kaupunginvaltuuston vuoden viimeisessä kokouksessa. Odotettavissa lienee pitkä kokous, sillä kysymys jakaa valtuustoa. Meri-Rastilasta on tullut myös kaupunkilaisilta ennätysmäärä yhteydenottoja.

Ratkaistavana olevaa kysymystä on punnittava monesta näkökulmasta. On kiistaton tosi-asia, että Helsinkiin tarvitaan lisää asuntoja. Lähes 37 000 asukkaan Vuosaari on jo nyt Helsingin suurin kaupunginosa ja Meri-Rastilan osalta täydennysrakentaminen olisi mahdollista toteuttaa nykyisen asutuksen lomaan ottamalla pienellä budjetilta tehty asukkaiden ehdottama Our City-vaihtoehtokaava Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston resurssein eteenpäin kehitettäväksi. Meri-Rastila rakennettiin aikanaan väljäksi ja alue voisi näin toimia eräänlaisena täydennysrakentamisen pilottihankkeena koko kaupungissa. 

Oman monivuotisen näkemykseni mukaan Meri-Rastilassa niin luonto-arvot kuin rantametsän aktiivinen ulkoilukäyttökin puoltavat ranta-alueen säilyttämistä virkistyskäytössä. Nykyisessä hyvin hektisessä kaupunkielämässä ihmisillä tulee olla lähellä kotia metsäalueita, joissa voi käydä luonnon keskellä hengähtämässä. Meri-Rastilan rannan osalta ulkoilukäyttöä voitaisiin entisestään lisätä esimerkiksi metsään lomaan tehtävillä opastetuilla luontopoluilla.

Erityinen huoleni tässä tämän syksyn keskustelussa on kohdistunut Vuosaaren alueen palveluiden riittävyyteen. Tätä huolta on monella suunnalle pidetty perusteltuna ja siksi toivon, että asiaan kiinnitettäisiin erityistä huomiota valtuustossa. Asetelma on se, että Meri-Rastilan oma asukkaiden suosima terveysasema suljettiin säästösyistä vuonna 2005. Vuosaaren Albatrossin sote-asema on mitoitettu 30 000 asukkaalle, Vuosaaressa on asukkaita jo lähes 37 000. Vaikka asemalla saadun hoidon laatuun monet vuosaarelaiset ovat ilmeisen tyytyväisiä, pitkistä jonotusajoista kantautuu jatkuvasti palautetta.

Vuosaaren nuorison hyvinvoinnista on keskusteltu julkisuudessa viimeaikoina. Yli viidentoista vuoden kokemuksella Vuosaari on mielestäni hyvä ja turvallinen paikka asua kaiken ikäisille, mutta tarvetta olisi esimerkiksi uudelle kaupungin nuorisotilalle. Kattava Vuosaaren palvelutarpeen kokonaisarviointi olisi tässä yhteydessä paikallaan, koska vain asuntorakentamisella ei lisätä helsinkiläisten hyvinvointia.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän JuSa kuva
Juhani Sademaa

" On kiistaton tosi-asia, että Helsinkiin tarvitaan lisää asuntoja."

Roskaa. Ja jos ei aivan 100%roskaa, niin uudet asunnot voidaan rakentaa Pohjois-Helsinkiin, Kehä III:n pohjoispuolelle, vaikkapa Keimolaan.

"Oman monivuotisen näkemykseni mukaan Meri-Rastilassa niin luonto-arvot kuin rantametsän aktiivinen ulkoilukäyttökin puoltavat ranta-alueen säilyttämistä virkistyskäytössä. Nykyisessä hyvin hektisessä kaupunkielämässä ihmisillä tulee olla lähellä kotia metsäalueita, joissa voi käydä luonnon keskellä hengähtämässä. Meri-Rastilan rannan osalta ulkoilukäyttöä voitaisiin entisestään lisätä esimerkiksi metsään lomaan tehtävillä opastetuilla luontopoluilla."

Hyvä!

Käyttäjän MarjattaLaiho kuva
Marjatta Laiho

Helsingin nuiveista lähiöistä halutaan luoda eloisia kaupunkikeskuksia, joista löytyy koti, työ ja arkipäivän palvelut kävelymatkan sisältä sekä hyvät julkisen liikenteen yhteydet keskustaan ja toisiin kaupunginosiin. "Kantakaupunkimainen", tiiviisti rakennettu asutus voi olla myös ekologisinta. Pientenkin ilmaa puhdistavien hiilinielujen tärkeys sekä ihmisen ja luonnon myönteisen vuorovaikutuksen ansiot tunnetaan hyvin. Suurkaupungistuva maailma janoaa raikasta ilmaa ja tuulen huminaa, itsekseen kasvavia kukkia ja maassa möyriviä pikkuotuksia. Meillä on tämä aarre nyt.

Helsingin nykyiset yhtenäiset "vihersormet" tarjoavat lähes jokaiselle kävelymatkan päähän aidon luontosuhteen, sukupolvesta sukupolveen eteenpäinkin, jos haluamme. Meri-Rastilan litorinakautinen muinaisrantakivikko on erityisen arvokas omassa luonnollisesti syntyneessä metsäympäristössään ja siksi, että se metroaseman vieressä sijaitessaan on myös liikuntavammaisten, päiväkotiryhmien ja lastenrattaita työntävien isovanhempien saavutettavissa.

Meitä edeltäneiden ikäpolvien huolella vaalimien vihersormien katkojat nähdään tämän hetken lasten silmin kohta raakoina inkvisiittoreina, jotka pyörittivät Helsinkiä teilipyörässään ja ruhjoivat sen jäsenet, vieden iäksi toimintakyvyn terveeltä 463-vuotiaalta. Mielisairastuttava kaupunki – siinäkö tavoite?

Kehomme mahtuvat asumaan tiheästi rakennetuissa kortteleissa, mukavasti ja väljästi. Henkinen terveytemme ja vireytemme tarvitsee kulttuurista kihinää, tilaa talorivistöjen välissä, rauhaa ja ajatusten lentoa kaupunkimetsien siimeksessä, rikkumatonta luonnonalaa.

Nuorilla arkkitehdeilla ja liikennesuunnittelijoilla on tietoa, laajakatseisuutta ja hurjaa rohkeutta kuvitella, millainen unelmien kukoistava Helsinki voi olla – luontonsa keskellä. Antaisimmeko heidän toteuttaa tulevaisuuden lapsille kokonaisvaltaisen ihmisen arvoisen ympäristön?

Toimituksen poiminnat