Ville Jalovaara Helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu kommentoi ajankohtaisia poliittisia ja yhteiskunnallisia tapahtumia

Syyriassa soditaan, kiinnostaako se ketään tarpeeksi?

Syyriassa kolmentuhannen kilometrin päässä Helsingissä on käyty veristä sisällissotaa kahden ja puolen vuoden ajan. Arvioiden mukaan satatuhatta ihmistä on saanut surmansa ja kaksi ja puolimiljoonaa on joutunut lähtemään kodeistaan pakoon. Luvut kertovat valtavasta inhimillisestä kärsimyksestä, mutta siitä huolimatta ympäröivä maailma näyttää olevan kyvytön löytämään yhteistä näkemystä sodan lopettamiseksi.

Aina yli kuusikymmentä miljoonaa uhria vaatineen toisen maailmansodan päättymisestä alkaen on toivottu, että maailmassa olisi nähty sodan kauheuksia tarpeeksi, jotta yhteistä tahtoa sotilaallisten konfliktien estämiseksi olisi riittävästi. Toive rauhanajasta ei ole toteutunut. Niin Jugoslavian kuin Ruandankin kansanmurhien jälkeen suurvaltajohtajat ovat kyllä vakuutelleet, etteivät he koskaan enää salli vastaavien rikosten ihmiskuntaa vastaan toistua. Se, että ihmisiä parhaillaan kuolee tätä kirjoittaessa Syyriassa, osoittaa, että nämä ovat olleet pitkälti katteettomia puheita.     

Viimeiset uutiset Damaskoksen läheltä kertovat mahdollisesta kemiallisten aseiden laajasta käytöstä. Tästä huolimatta YK:n turvallisuusneuvosto ei saanut aikaan edes päätöstä asian kunnollisesta tutkimisesta. Turvallisuusneuvosto on osoittautunut kriisin ratkaisemissa toistaiseksi kyvyttömäksi, kun Venäjä ja Kiina estävät veto-oikeudellaan kaikki sitovat julkilausumat asiasta. Sen sijaan aseita sodan molemmille osapuolille virtaa kyllä monelta taholta.

Ilman YK:ta ja suurvaltojen konsensusta sisällissodan lopettaminen yksittäisten valtioiden sotilaallisella väliintulolla on todennäköisesti tuomittu epäonnistumaan. On ymmärrettävää, että Afganistanin ja Irakin esimerkit eivät houkuttele esimerkiksi Yhdysvaltoja puuttumaan yksin Lähi-idän räjähdystilassa olevalla alueella sisällissotaan.  Euroopan unionin tilasta ja hajanaisuudesta kertoo jotain se, että vaikka sota on käynnissä mantereemme kulmalla, mitään yhteistä suurta ponnistelua sen lopettamiseksi ei ole havaittavissa. Ratkaisun avaimet ovat siis yhä YK:n turvallisuusneuvoston salissa New Yorkissa.

Sen enempään suomalainen blogin kirjoittaja, kun ei edes Suomen valtio voi kuvitella juurikaan voivansa vaikuttaa siihen, että jatkuuko Syyriassa sota vielä vuosia vai nähdäänkö pian se tilanne, että maailmalla alkaa löytyä konsensus tilanteen rauhoittamiseksi. Yksittäisillä ihmisillä oikeilla paikoilla voi kuitenkin olla merkitystä, kuten tiedämme rauhannobelisti Martti Ahtisaaren onnistumisista sisällissotien rauhanvälittäjänä. Historiassa on esimerkkejä siitä, että sisällissotia on saatu päättymään ja on päästy olojen hitaan normalisoitumisen tielle. Siihen asti me täällä Suomessa kiistelemme Syyriaan verrattuna kovin vähäpätöisistä asioista ja toivomme, ettei oman maamme kohdalla milloinkaan enää sattuisi niitä kauheuksia joista katsomme kuvia tiedostusvälineiden välityksellä ja joiden loppumista Syyriassa odotamme.   

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän OSAKARIK kuva
Olli Kankaanpää

Syyria tulee hajoamaan eri instanssien hallitsemiksi alueiksi. Aikaa kuluu vuosia ja hajoamisen hyödyt lasketaan sekä pakolaisten, että ruumispinojen korkeuden perusteella. Voittajia ei ole.

pekka numminen

"Turvallisuusneuvosto on osoittautunut kriisin ratkaisemissa toistaiseksi kyvyttömäksi, kun Venäjä ja Kiina estävät veto-oikeudellaan kaikki sitovat julkilausumat asiasta."

"Ratkaisun avaimet ovat siis yhä YK:n turvallisuusneuvoston salissa New Yorkissa."

Olen kanssasi pitkälti samaa mieltä. Venäjän ja Kiinan tuki Assadin diktatuurille ja muslimimaiden suora/epäsuora tuki islamistiselle vastapuolelle takaa kriisin pitkän keston.

Länsimaat eivät voi kuin hävitä tässä sodassa. Jos osallistutaan tehdään väärin, jos ei osallistuta tehdään väärin.

Jos sota pitkittyy joudumme pakko-ottamaan muslimipakolaisia. Basharin tukeminen lisää terrorismin uhkaa länsimaissa ja osallistuminen sunni-muslimien puolelle (siis ne iloiset Al-qaeda, Boko-haram, Al-sabbah...) on omille kintuille kusemista.

Käyttäjän EsaPaloniemi kuva
Esa Paloniemi

Median mukaan Syyrian hallitusta vastustavien kapinallisten joukoissa on al- Qaidan ja Talibanin kannattajia ja jäseniäkin, muitten islamistien lisäksi. Yhdysvallat ei halua joutua tilanteeseen, jossa se olisi samalla puolella al-Qaidan ja Talibanin puolella. Näitä vastaanhan USA on sotinut jo vuodesta 2001 asti. Olisi aika perverssi ajatus että amerikkalaiset sotilaat sotisivat al-qaidalaisten aseveljiensä kanssa Assadia vastaan, eikä raha- tai materiaaliapuakaan näille olisi helppo amerikkalaisille äänestäjille selittää. Ja koska muu länsi ei halua toimia ilman amerikkalalaisia, syyrialaiset saavata sotia koko lailla omin päin.

Antti Jokinen

Ei kiinnosta, rajat kiinni ja selvitelköön välinsä ihan itse. Sosialistitkin muiden mukana hurrasivat arabikevättä. Arvasin jo tuolloin, että hyvää ei seuraa. Taas miljoonat pakolaiset kolkuttelevat Euroopan porteilla ja ihan omaa syytään. Ja kukakohan taas kaiken maksaa? Sanon suoraan, että vituttaa poliitikkojen naiviuus ja sinisilmäisyys.

Marko Huttunen

Egypti, Libya, Syyria, Egypti jne jne jne..arabikevät on ollut menestys, yhtä demokratian riemukulkua. Näemmä sinne tarvitaan riittävän vahva diktaattori joka pitää homman kuosissa.

Antti Jokinen

Aivan oikein. Nämä maat tarvitsevat kovan johtajan. Olen huomannut useasti, että naiviisti ajatellaan olevan samanlaisia ihmisiä länsimaisten ihmisten kanssa. Pitää muistaa, että suuri osa heistä elävät vielä kivikautisessa ajassa ilman luku- ja kirjoitustaitoa. Demokratia käsitteenä tuntematon. Parempi on mitä vähemmän sinne itseämme sotkemme.

pekka numminen

"Parempi on mitä vähemmän sinne itseämme sotkemme."

Ja vielä parempi mitä vähemmän sotkemme heillä Suomea.

Toimituksen poiminnat