Ville Jalovaara Helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu kommentoi ajankohtaisia poliittisia ja yhteiskunnallisia tapahtumia

Mikä lääkkeeksi akateemisen työttömyyden kasvuun?

Helsingin Sanomat nosti tänään otsikoihin nopeassa kasvussa olevan akateemisten alojen työttömyyden.  Yhä useampi valmistuu suoraan kortistoon ja tämän vuoksi Akavan tänään esittämä huoli siitä, ettei korkeakoulutettujen työttömyyteen kiinnitetä riittävästi huomiota, on syytä ottaa eri tahoilla vakavasti. Esimerkiksi Helsingin lakkautettiin jokin aika sitten korkeakoulutettujen työttömyyteen erikoistunut Kluuvin työvoimatoimiston yksikkö ja hajautettiin palvelut. Samalla vakuutettiin, että palvelutaso ei heikkene.

Henkilökohtaisesti olen pyrkinyt tasaisin väliajoin kiinnittämään huomiota erityisesti helposti katveeseen jäävään tutkijakoulutusasteen, tohtorien ja lisensiaattien, yleistyvään työttömyyteen, josta itsellänikin on viimeksi kokemusta reilun vuoden takaa.

Uusimman Akavan työttömyystilaston mukaan helmikuussa meni tutkijakoulutusasteella rikki tuhannen (1067) työttömän raja. Lisensiaattitutkinnon ollessa nykyään varsin harvinainen, suurin osa tästä joukosta on väitelleitä tohtoreita. Lisäystä edelliseen vuoteen on ollut yli kaksikymmentä prosenttia.

Työttömien ohella lukematon määrä  myös tutkijakoulutettuja on epävarmoissa muutamien kuukausien pätkätyösuhteissa tai täysin koulutusta vastaamattomassa työssä, jos on sellaisen onnistunut ylikoulutukseen kohdistuvista ennakkoluuloista huolimatta saamaan. Paljon puhuttu työvoimapula odottaa ainakin toistaiseksi vielä tuloaan.     

On selvää, että niin maamme korkeakoulujen kuin koulutuspolitiikkaa suunnittelevien tahojen on syytä pysähtyä näiden korkeiden työttömyyslukujen edessä. Oppilaitosten tulee aktiivisesti pyrkiä tukemaan kouluttamiansa kandidaatteja, maistereita ja tohtoreita rekrytoimisessa työelämään ja tarkastella muutenkin toimintaansa nykyistä enemmän työelämän ja työllistymismahdollisuuksien näkökulmasta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Olli Polli
Rainer Salosensaari

Tämä on vähän kaksipiippuinen juttu. Ainakin allekirjoittaneelle on tullut sellainen käsitys, että akateemisia koulutetaan liikaa ainakin joillekin aloille. Siinä mielessä voisi yksi ratkaisu pitkän päälle olla aloituspaikkojen vähentäminen joillakin aloilla, lähinnä kyseessä ovat yhteiskuntatieteelliset, humanistiset ja taidealat.

Toisaalta tietyllä tavalla on oikein kannustaa nuoria opiskelemaan ja sitä kautta etsimään omia vahvuuksiaan ja rooliaan yhteiskunnassa. Kuitenkin monien opiskelu on siinä mielessä turhaa, että he eivät työllisty omalle alalleen tai koulutusta vastaavalle tasolle. Itse en usko että tieteellisten tutkintojen jonkinlainen ammatillistaminen on ratkaisu akateemiseen työttömyyteen. Ammatillisia tutkintoja voi suorittaa ammattikorkeakouluissa, yliopistoja ei tarvitse muuttaa ammattikorkeakoulujen suuntaan.

Yksi pieni ratkaisu voisi olla perustutkintojen opiskeluaikojen radikaali lyhentäminen. Tällöin opiskelija voisi testata onko hänellä aito halu opiskella valitsemaansa alaa. Palaako opiskelijassa rakkaus tietoon sillä alalla mitä hän opiskelee sillä hetkellä? Jos perustutkinnon suorittamisaika olisi nykyistä lyhyempi, opiskelija voisi vielä miettiä millä opinnoilla hänen pitäisi täydentää tutkintoaan. Tämä ei varmasti olisi kansantaloudellisesti optimaalista resurssien käyttöä, mutta eipä tuo nykyinenkään käytäntö sitä ole, missä valmistuneet ovat pätkätöissä ja surffailet yhdeltä turhalta työllisyyskurssilta toiselle.

Rauno Kontiainen

Jaa-a. Paha probleemi edessä tulevilla akateemisesti koulutetuilla ikäluokilla:

Keskiluokkaiset työpaikat katoavat vauhdilla lännestä. Tarjolla on vähenevissä määrin korkeaa koulutusta vaativaa työtä jossa riittää keskinkertainen tulos vastineeksi keskiluokkaisesta palkasta.

Sen sijaan tarjolla on keskinkertaista koulutusta ja matalaa palkkaa maksavia matalan tuottavuuden paikkoja, sekä huippuerikoistumista, huipputuottavuutta ja keskinkertaista palkkaa tuottavia töitä. Tai sitten täydellisen onnistumisen vaativia järjettömien riskien start-up yrittämistä jossa onnistumiset palkitaan satumaisesella tasolla.

Syy tähän löytyy automaatiosta sekä globaalista markkinasta jolla on valtava tarjonta hyvinkoulutetusta työvoimasta. Intialaiset ja Kiinalaiset insinöörit kilpailevat samoista töistä kuin suomalaisetkin arvattavissa olevin seurauksin. Samaan aikaan kun suomalaiset yritykset kilpailevat käytännössä 3 miljardin ihmisen markkinoilla viiden miljoonan ihmisen markkinoiden sijaaan.

Paremmin aiheesta kirjoitetaan täällä:
http://www.nypost.com/p/news/opinion/opedcolumnist...

Suomalaiselle korkeakoulutetulle on kaksi ääripää neuvoa: lähde ulkomaille lunastamaan oman kolutuksen mukainen paikka johonkin kansainväliseen yritykseen. Saatat päätyä Kiinaan ja saada Kiinalaista palkkaa, mutta sentään olet Kiinalaisiin verrattuna hyvässä asemassa. Tai sitten ota lusikka kauniiseen käteen Suomessa ja uudelleenkouluttaudy tekemään Suomalaista työtä jota ei voi ulkoistaa: hoitoala, infan remontointi, uudisrakentaminen.

ulf fallenius

Kiintiöt koulutukseen että ei turhia kolututettavia olisi.

Käyttäjän selavii kuva
Seppo Lavikainen

Olipa hyvä avaus, jonka voi tiivistää muotoon "miksi koulutamme työttömiksi?"

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Helsinki on kallis paikka. Nyt kun hienoja ja uusia yliopistoja on ponnahdellut eri puolille maata, niin veronmaksajille halvimmaksi tulisi ajaa Helsingin yliopisto alas ja siirtää välttämättömät toiminnot muihin yliopistokaupunkeihin. Se olisi siisti tapa poistaa päiväjärjestyksestä liikakouluttaminen.

Jos ajatellaan, että maalta muuttaneen opiskelijan Helsingissä maisterin paperit tulevat maksamaan 200 000 €, mihin sisältyvät sekä yhteiskunnan satsaukset että opiskelijan omat satsaukset, niin halvemmassa ympäristössä ja nykytekniikoita tehokkaasti hyödyntäen saatetaan kokonaiskustannuksissa päästä alle 150 000 euron ja opiskeluaika kaiken lisäksi lyhenee, kun ei noita rötjäysmahdollsuuksia ole korpikaupungeissa niin paljoa.

Ehdotuksesta eivät taida perinteiden vaalijat tykätä! Olisi se mukava katsoa, miten luennot sujuisivat rannikkoruotsiksi vaikkapa Joensuussa.

Rauno Kontiainen

Hyvä Jaakko! Hieno provo!

Samalla kun ajetaan Helsingin Yliopisto alas ja hajasijoitetaan toiminnot ympäri suomea, mitä jos hajasijoitetaan samalla myös kaikki muukin, eduskunta, virastot ja suuryritysten pääkonttorit. Sitten meillä olisi todella perinteitän rikkova yhteiskunta: ei ainuttakaan keskittymää koko maassa! Pelkkiä pikkupitäjiä joissa paikalliset keskenään suhmuroi serkkujen kanssa eikä aatteet ja ideat pääse leviämään vahingossakaan kulttuurikeskittymien myllytyksessä! Mikä innovaatio!

Jukka Mäkinen

Kulttuurikeskittymien myllytys on jo kauan sitten siirtynyt nettiin.

Kari Ahveninen

Hesari uutisoi juuri isolla fontilla että "Vastavalmistuneiden korkeakoulutettujen työttömyys hurjassa kasvussa" joka ei liene mikään iso yllätys.
Kun koulutetaan ihmisiä aloille joilla ennestäänkin on jo täysi "miehitys" niin eihän kaikkia voi millään työllistää. Jos alan tarve on viisi tohtoria ja kymmenen maisteria, niin mitä se loppuosa alalle koulutetuista tohtoreista ja maistereista tekee?
Olisiko kenties syytä miettiä miksi korkeakoulutettujen (tarpeettomasti) määrä kasvaa?

Pekka Salo

Suomessa koulutetaan aivan liikaa ihmisiä liian paljon. Ja vielä aloille, joissa ei ole mitään mahdollisuutta työllistyä. Ensin lähdetään opiskelemaan innokkaasti ihanne alalle. Sitten valmistutaan vaikkapa maisteriksi ja todetaan, että töitä ei löydy. Jatketaan lisensiaatiksi eikä töitä löydy edelleenkään. Väikkäri tehdään ja tohtoriksi väitellään. Töitä ei löydy nytkään. Kaikki eivät voi olla erilaisia tutkijoita, joille yhteiskunta maksaa silpputyöstä korvausta. Siis muut eivät voi olla, mutta vihreät voivat.

Mitä me voimme tehdä Suomessa? Emme kai oikein mitään. Jokainen vähennetty aloituspaikkka jossakin tuottaa hirveän metelin. Onhan kyse koulun opettajien työpaikoista. Parhaimpia esimerkkejä lienee Hämeenlinnan ammattikorkeakoulun toiminta. Heille hakijoita oli liian vähän, jotta kriteerit saada rahaa valtiolta olisivat täyttyneet. Myöskään ulkomailta ei tuntunut saavan riittävästi opintielle halukkaita Hämeenlinnaan.

Niinpä oppilaitoksen innovatiivisimmat aivot kehittivät aivan uuden mallin. Sieltä lähti Nigeriaan lähetystö, joka Nigeriassa valitsi sopivat oppilasehdokkaat Hämeenlinnaan. Itsestään selvää lienee, että ilmaiseen opetukseen ja muihin etuihin mieltyneitä löytyi riittävä määrä. Kaikki siis hyvin. Valtion tuki tuli. Opettajat säilyttivät työpaikkansa. Hämeenlinnan tytöt saivat uusia mahdollisuuksia. Ja jne. Sekä iloinen veronmaksaja maksaa kaiken tämän mielellään.

Pekka Heliste

Ei akateemisten työttömyys korkea ole, n 4 % luokkaa eli aivan normaalin kitkatyöttömyyden rajoissa

Ei sellaista gossplania ole syntynytkään, että se kykenisi ennustamaan koulutustarpeen 10-20 vuotta eteenpäin yhden koulutetun tarkkuudella

Jukka Mäkinen

Pitää muuttaa koulutusta niin että valtaosa opiskelijoista opiskelee naistutkimusta. Naistutkijoille löytyy aina hyväpalkkaisia virkoja, ja tarpeen vaatiessa perustetaan muutama virasto lisää.

Toimituksen poiminnat