Presidentti vaihtui, ulkopolitiikka ei
Sauli Niinistö on toiminut Suomen tasavallan
presidenttinä pian puolivuotta. Kuuden vuoden kausi on vasta aluillaan, mutta
joitain arvioita voidaan jo esittää siitä missä määrin vaihdos Mäntyniemessä on
vaikuttanut Suomen ulkopoliittiseen linjaan, jota meillä presidentti
valtiosäännön mukaan nykyään johtaa yhteistyössä valtioneuvoston kanssa. Tällä
hetkellä näyttää, että presidentti vaihtui, mutta muutos ei näy merkittävästi ainakaan ulkopolitiikassa.
Helsingin Sanomille viime viikolla antamassaan
haastattelussa (HS 15.8.2012 Niinistö näkee Putinin tiukentaneen otetta)
Niinistö arvioi, ettei Suomen ulkopoliittinen linja ole muuttunut hänen
presidenttikautensa alun jälkeen millään tavoin. Haastattelusta ilmeni, että
Niinistö näkee sopivana jatkaa edeltäjänsä presidentti Tarja Halosen linjaa
myös Suomen suhteissa Venäjään. Vaikka Niinistö ei vaalikampanjansa aikana
luvannut erityistä linjanmuutosta joillekin kokoomuksen ehdokkaan puolesta
alkuvuodesta kampanjoineille tahoille, asioiden muuttumattomuus on saattanut
tulla yllätyksenä.
Aina toisen maailmansodan päättymisestä alkaen Suomen
presidentin tärkeimpiä tehtäviä ulkopolitiikan alueella on ollut suhteiden
hoitaminen ensin Neuvostoliiton ja sittemmin Venäjän johtoon. Ensimmäisen
puolenvuoden kokemuksella näyttää, että Niinistö jatkaa jo presidentti J. K.
Paasikiven vuonna 1946 aloittamaa ja erityisestä Urho Kekkosen vahvistamaa
Suomen presidenttien pitkää linjaa, jossa Suomen ja Venäjän suhteet pyritään
hoitamaan ensisijaisesti korkean tason henkilösuhteiden avulla.
Kylmän sodan päättyminen oli Suomen ja sen itäisen naapurin
väleissä merkittävä muutos, mutta ei niin keskeinen kuin olisi voinut olla.
1990-luvun alussa YYA-sopimus purettiin ja Suomen puolelta katsottiin, etteivät
Pariisin rauhansopimuksen Suomen puolustukselle asettamat rajoitukset enää
sitoneet maatamme. YYA-sopimuksen irtisanominen toi Suomelle
kansainvälispoliittisen liikkumavapauden ja johti menneiden vuosikymmenten
kriittiseen arviointiin historian näkökulmasta. Suomella oli ollut erityisasema
suhteessa Neuvostoliittoon kylmän sodan aikana: ei liittolainen, muttei
YYA-sopimuksen johdosta täysin liittoutumatonkaan maa. Erityisaseman luoma
tausta näkyi siinä, ettei Suomi tehnyt useiden hajonneen suuravallan entisten
rajamaiden tavoin kylmän sodan päättymisen jälkeen selkeää vaihdosta idän
leiristä lännen leiriin. Ainostaan talouden alueella otettiin selkeä askel
länsi-integraatioon EU-jäsenyyden myötä. Puolan tai miehitettynä olleen Viron
tavoin Suomi ei 1990-luvun puolivälissä hakeutunut Naton jäseneksi.
Molemmin puolisista ystävyyspuheista huolimatta
Neuvostoliitto kantoi kylmä sodan aikana jatkuvaa huolta Suomen ulkopoliittisen
linjan jatkuvuudesta. Neuvostoliitto katsoi myös oikeudekseen käyttää
vaikutusvaltaa siinä, ketkä sen näkökulmasta oli sopivia henkilöitä johtamaan
Suomen ulkopolitiikkaa. Jos heräsi huoli liiasta liukumasta länteen, purivat
yöpakkaset, kuten talvella 1958 tai lähetettiin nootti, kuten syksyllä 1961.
Urho Kekkosen kauden päättymisen jälkeen Neuvostoliiton
viimeisenä vuosikymmenenä Suomen vaalit saatiin järjestää jotakuinkin ilman
ulkoista sekaantumista. Neuvostoliiton romahduksen jälkeen naapurimme
mielenkiinto meni ensisijaisesti oman maan vallanjako-ongelmiin, talouskriisiin
ja Tšetšenian sotaan. Sitä myötä kuin Venäjän nykyisten vallanpitäjien
ote 2000-luvun alusta on vahvistunut, kiinnostus myös naapurimaiden
turvallisuuspoliittisia ratkaisuja kohtaan on lisääntynyt. Venäjällä näytetään
ymmärtävän myös, kuten jo entisaikojen hallitsijoiden parissa, että
sisäpoliittisen ongelmien aikana on parempi suunnata huomiota ulkomaille.
Neuvostoliitto on olemassa enää historiankirjoissa, mutta
sen seuraajavaltio Venäjä on yhä kiinnostunut Suomen turvallispoliittisista
ratkaisuista ja ilmeisesti myös siitä, kuka Suomen ulkopolitiikkaa johtaa.
Viime kesäkuussa ennen presidentti Niinistön ja presidentti Vladimir Putinin ensitapaamista Venäjän
asevoimien komentaja kenraali Nikolai Makarov
kävi kylmän sodan ajalta tutun mallin mukaisesti säikyttämässä suomalaiset
juuri ennen maiden johtajien huipputapaamista. Makarov esitti puheessaan
syytöksiä Suomea lähentymisestä länteen, tuesta Georgialle ja jopa
sotilaallisesta valmistautumisesta Venäjään vastaan tavalla, jonka rinnalla neuvostomarsalkka
Dimitri Ustinovin puheet Urho
Kekkosella yhteisistä sotaharjoituksista vuonna 1978 kalpenivat.
Niinistön ja Putinin ensi kohtaaminen sujui ulkopäin seurattuna
kohtalaisesti. Yhteisessä lehdistötilaisuudessa Putin kertoi olevansa Suomen ja
Naton suhteista Makarovin linjoilla. Alkuvaikeuksista huolimatta ilmeistä on,
että Niinistön pyrkimyksenä on rakentaa Venäjän johtoon edeltäjiensä tavoin
luottamukselliset henkilökohtaiset välit. Se, että Niinistö kertoi Helsingin
Sanomille alkaneensa opiskella presidentti Mauno
Koiviston jalanjäljissä Venäjää, kertoo tästä varsin paljon.
Kuriositeettina voidaan todeta, että Urho Kekkonen rakensi toimivat henkilösuhteensa
Neuvostoliiton johtoon tulkin välityksellä. Kekkosen kohdalla ja siinä
poliittisessa tilanteessa, jossa hän toimi, kyseessä saattoi olla myös
periaatteellinen tarve korostaa Suomen ja Neuvostoliiton erillisyyttä sillä,
että Kekkonen käytti omaa kieltä. Kielikysymys on kuitenkin sivuseikka
siitä kokonaisuudessa, että näyttää ilmeiseltä, että riippumatta siitä kuka
Suomessa on presidenttinä, suhteet Venäjään hoidetaan pääpirteittäin kuten
ennekin.
Niinistön kannattaisi opiskella ennemminkin saksaa kuin venäjää. Putinhan osaa saksaa kuulemma loistavasti. Samalla Niinistö oppisi puhamumaan kieltä, jolla voisi olla käyttöä myös EU-yhteyksissä.
Ilmoita asiaton viesti
Venäjän ulkoministeri Lavrov näkyi Suomen-vierailullaan tavanneen Martti Ahtisaaren. Yllätyin, kun näin miesten uutisfilmissä kättelevän hyväntuulisina. Kosovon (osaltaan) itsenäistänyt Ahtisaari oli muutamia vuosi sitten Venäjän mieliharmi, eikä suomalaisen Nobel Moskovassa ilahduttanut.
Muutenkin Lavrovin vierailun sävy oli paljon sopuisampi kuin vaikkapa kenraali Makarovin kesäkuiset puheet. Suomen ja Venäjän suhteissakin konjunktuurit vaihtelevat, vaikka monen mieli tekee vakuutella kaiken säilyvän vakaana.
Ilmoita asiaton viesti
Ville J. :”Kuuden vuoden kausi on vasta aluillaan, mutta joitain arvioita voidaan jo esittää siitä missä määrin vaihdos Mäntyniemessä on vaikuttanut Suomen ulkopoliittiseen linjaan, jota meillä presidentti valtiosäännön mukaan nykyään johtaa yhteistyössä valtioneuvoston kanssa.”
Eiköhän tuo linja tullut selväksi siinä Petroskoissa tms. käydyssä jääkiekkomatsissa, jossa Niinistö aloitti matsinsa valkeassa paidassa ja vaihtoi sen sitten punaiseen.
Niinistö on finanssimies eikä valtiomies ja esim. ihmisoikeudet uhrataan säälimättä kvartaalikapitalismin taloudellisen voiton maksimoinnin alttarille.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä ja kiihkoton kirjoitus villeltä. Kiitoksia siitä!
”Neuvostoliitto kantoi kylmä sodan aikana jatkuvaa huolta Suomen ulkopoliittisen linjan jatkuvuudesta.”
Kertoo siitä, että Suomi ei ole mikään merkityksetön naapuri. Eikö tämä ole vaan hyvä asia?
Tuula Hölttä:
”Niinistö on finanssimies eikä valtiomies ja esim. ihmisoikeudet uhrataan säälimättä kvartaalikapitalismin taloudellisen voiton maksimoinnin alttarille.”
Höpö höpö.
Niinistö on aloittanut presidenttiydensä oikein hyvin. Ja on hoitanut Venäjän suhteita niin kuin pitääkin. Suomen suhteet Venäjään ovat Suomen ulkopolitiikan tärkein asia. Siinä pres. Niinistö on onnistunut hyvin tähän asti. Samoin kuin edeltäjänsä Halonen.
En kannata kumpaakaan puoluetta, sos. demokraatteja enkä kokoomusta.
Silti pitää nostaa hattua molemmille, Haloselle ja Niinistölle hyvien Venäjä suhteiden ylläpitämisestä.
Let’s face it. Finland will always be Russia’s neighbour. So taking Finland in to NATO, is not a good thing for Finland.
Ilmoita asiaton viesti
joni h. :”Suomen suhteet Venäjään ovat Suomen ulkopolitiikan tärkein asia.”
Hyvin monille sodan vuoksi pakkoluovutetulta alueelta paenneille Suomen ulkopolitiikan tärkein asia on vuosikymmenet ollut heidän alueelle jääneen yksityisomaisuutensa epäselväksi jätetyn omistusoikeuden selvittäminen. Omistusoikeus on yksi ihmisoikeuksista ja sen selvittämiseen valtioita velvoittaa Sekä Euroopan ihmisoikeussopimus että kansainvälisen työjärjestö ILOn sopimus 169 vuodelta 1984.
Heidän omaisuutensa omistusoikeus ei ole koskaan siirtynyt Neuvostoliitto/Venäjälle ja se, että Suomi ja Venäjä eivät suostu tätä kysymystä selvittämään kuten em. asiakirjat velvoittavat, rikkoo pakkoluovutetulta alueelta paenneiden Suomen kansalaisten tai heidän perillistensä ihmisoikeuksia ja myös v. 1992 solmittua valtioiden välistä kumppanuussopimusta, jossa valtioiden väliset suhteet perustuvat mm. ”ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamiseen sekä kansojen oikeuksien samanarvoisuuteen ja itsemääräämisoikeuteen.”
Pakkoluovutetulta alueelta pakenemaan joutuneet eivät ole entisellä kotiseudullaan samanarvoisia federaation kansalaisten kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Ehjää kelloa ei kannata korjata.
Ilmoita asiaton viesti
Blogin sisältö on kuin vain Venäjä-suhteet olisivat ulkopolitiikkaa.
Siihen kuuluvat myös USA-suhteet, joita Halosella ei käytännössä ollut, joten toivotaan linjan muuttuvan Niinistön aikana.
Halonen sai amerikkalaiset loukkaantumaan YK:n yleiskokouksessa pitämässään julistuksenomaisessa puheessa, jossa hän monin sanankääntein tuomitsi koalition hyökkäyksen Irakiin, ja ilmoitti sen olevan kansainvälisien lakien vastainen. Näin, vaikka Lipponen kävi Valkoisessa talossa ennen hyökkäystä todennäköisesti kertomassa Suomen linjan asiassa olevan aivan jotain muuta.
Mitä tai ketä moinen puhe YK:ssa hyödytti?
Eli Halosella ei ollut diplomatian ja realiteettien tajua, sillä sotatoimissa ei ole koskaan ennenkään luettu lakeja, amerikkalaisilla oli laaja koalitio takanaan, ja YK:n hyväksyntä, joten Halosta ohjasi naiivi idealismi, joka näkyi hänen muussakin toiminnassaan.
Niinpä kutsua Valkoiseen taloon ei kuulunut Bush jr:n aikana kulisseissa tapahtuneista yrityksistä huolimatta, ja suhteet rajoittuivat vain Georgen kravatin oikomiseen muissa yhteyksissä. Ovet pysyivät suljettuina Obamankin aikana.
Siinä on Niinistölle työsarkaa, että luottamus Lännessäkin palautuu.
Ilmoita asiaton viesti